17.9. oli Suomen Ladun Nuku yö ulkona -päivä, joten miksi olla nukkumatta ulkona?
Jyväskylän Opiskelevien Partiolaisten (JOPA) porukalla yövyttiin Tulijärven laavulla
Pyhä-Häkin kansallispuiston läheisyydessä. Varsin epä-jopamaisesti ajelimme autolla laavun läheisyyteen ja vain viimeiset puolisen kilometriä taitettiin jalkapatikassa. Lähtö Jyväskylästä oli venynyt sen verran myöhään, että pidempää talsintaosuutta ei oikein ehditty ottaa. Saavuimme yöpaikalle niin, että vielä näki pystyttää teltan ilman lamppua. Ladun teematapahtuma oli selvästi saanut väkeä liikkeelle, sillä meidän 10 hlö porukan lisäksi paikalla yöpyi kaksi kahden hengen telttaporukkaa sekä yksi riippumattoretkeilijä. Meidän porukkamme hajaantui nukkumaan kuka miten tykkäsi: noin puolet yöpyi laavussa, joka oli kokonaan vapaana, yksi taisi nukkua teltassa, kaksi levitti makuualustansa metsään paljaan taivaan alle ja kaksi yöpyi riippumatoissa. Saimme ihailla järvellä paistavaa kuutamoa ja nuotiolla tulikin istuskeltua tovi jos toinenkin ruoanlaiton ja retkiturinoiden merkeissä.
 |
| Innostuimme myös leikkimään kameralla ja lampuilla. Kuva: Ilja Balabin |
Ennusteessa yöksi oli luvattu 6 asteen lämpötilaa, mutta yön aikana kävi pakkasella, sillä aamulla oli siellä täällä kuuraa. Yövyin ensimmäistä kertaa riippumatossa ja kyseessä ei ollut erityisesti retkeilyyn suunniteltu malli. Havaitsin muutamia puutteita varusteissani ja yö olikin vuosikausiin ensimmäinen, jona tuli paleltua enemmän kuin nukuttua retkiolosuhteissa. Kaksi tekijää ylitse muiden aiheutti palelun: 1. Liian kapea makuualusta, joka ei pysynyt paikallaan kääntyillessäni unissani. 2. Liian köykäinen makuupussi ulkolämpötilaan nähden. Valitsin retkelle mukaan Haltin kesäuntuvapussini, jonka comfort-arvo huitelee jossakin 6 asteen paikkeilla. Olen nukkunut pussissa teltassa myös pienessä pakkasessa enkä ole silloin palellut, joten ajattelin, että se riittää tälläkin kertaa. Makuualustaongelmasta seurannut lämpöhukka kuitenkin käänsi juuri ja juuri riittävän lämpimän pussin auttamatta riittämättömäksi. Lopulta olin pussissa kaikki mukana olevat vaatteet paksua norjalaista villapaitaa myöten päällä ja silti teki viileää. No, onneksi tämä oli vain yhden yön retki.. Tietysti olisin voinut siirtyä laavuun ja tarjeta luultavasti ihan hyvin, mutta eihän sitä nyt ensimmäistä syyskelissä riippumatossa vietettyä yötä voinut noin vaan jättää kesken :-D.
 |
Aamulla usvaa vielä viipyili läheisen lammen pinnalla ja tähtikirkas yö väistyi hitaasti. Kuva: Ilja Balabin
|
Aamu valkeni kauniina ja meillä oli mukavasti aikaa heräillä hitaasti ja kokkailla aamupala kaikessa rauhassa ennen kuin kohtaisimme päiväretkelle vain sunnuntaiksi tulevat jopalaiset Pyhä-Häkin kansallispuiston pysäköintialueella. Suurin osa porukastamme nousi kuitenkin hyvin varhain siinä seitsemän hujakoilla aamulla. Itsekin möngin ajoissa ylös, koska makuupussissa palelu ei yksinkertaisesti ole kovin mielekästä touhua. Söimme aamupalan ja jutustelimme muiden retkiporukoiden kanssa nuotiolla.
 |
Tuonne lounaalle! Kartan vasemmassa yläreunassa näkyy Tulijärven laavu, missä yövyimme. Kuva: Ilja Balabin
|
|
Yhdentoista paikkeilla lähdimme autoille ja ajoimme Poika-Ahoon Pyhä-Häkin kansallispuistoon. Innostuimme muuttamaan reissun aloituspisteen Poika-Ahoon ja Jyväskylästä saapuva päiväretkeläisporukka ohjeistettiin saapumaan sinne. Kun saimme porukan kasaan, lähdimme kulkemaan 14 hengen poppoon voimin kohti Kotajärven kierrosta. Kiersimme kierroksen vastapäivään, joka osoittautui vastakkaiseksi suunnaksi kuin monella muulla porukalla, sillä vastaantulijoita riitti. Puiston pysäköintialue oli täpötäynnään autoja ja miksei olisi ollut, sillä sunnuntain sää oli aurinkoinen ja oikein kutsui ulkoilemaan.
 |
Pyhä-Häkki tarjoaa paljon pitkospuita, suoalueita ja tietysti puiston vetonaulat: Vanha Iso puu ja Uusi iso puu. Kuva: Ilja Balabin
|
|
Kotajärven tulipaikalla kokkasimme lounasta ja paistoimme lettuja niin
paljon, että kukaan ei enää jaksanut syödä yhtään lisää. Onneksi
paluumatka autoille oli lyhyempi, sillä täydellä vatsalla pidempi taival
olisi tuntunut aika rankalle. Päästyämme autoille palattiin takaisin
Jyväskylään. Kiitos Pyhä-Häkki!
 |
| Lettutaikinaa oli mukana reilusti ja kaikki saivat takuulla lounaan
päälle lettuja niin paljon kuin napa veti (ehkä vähän enemmänkin). Kuva: Ilja Balabin |
 |
| JOPAn iloiset retkeilijät paluumatkalla autoille. Kuva: Ilja Balabin |
