Rogainingin MM-kisat Saariselällä 22.-23.8.

Osallistuttiin Annen kanssa vielä toiseen 24h rogainingiin tänä vuonna. Eihän Suomeen osuneita MM-kisoja voinut jättää välistä? Ei ainakaan kun ne järjestettiin Saariselän huikeissa maisemissa. Ilmoittautuminen kisaan pistettiin vetämään jo tammikuussa ennen kuin Annella oli edes ensimmäistä rogainingia takanaan. Onneksi toukokuisista SM-kisoista jäi hyvä kokemus, niin MM-kisailmoittautuminen ei kaduttanut.
Tällä kertaa kisoihin valmistautuminen jäi yhtä leväperäiselle tasolle kuin viimeksi. Kaksi pidempää lenkkiä tehtiin kimpassa ja kaksi lyhyempää mäkivetotreeniä. Annella oli flunssamaisia oireita ja muutenkin terveystila ei tuntunut parhaalta mahdolliselta kisaa edeltävällä viikolla. Vasta kisa-aamun koittaessa selvisi, että olo oli niin hyvä että lähdettäisiin ainakin kokeilemaan miten pitkälle päivän kunnolla mennään. Kisa-aamuna matkattiin paikalle toisen joukkueen kyydillä noin viiden kilometrin päästä sijainneelta vuokramökiltä. Kaunis ilma ja riittävä terveystila kisaan osallistumiseksi toivat hymyn huulille:

Matkalla majapaikkamökiltä kisakeskukseen aamulla. Jo alkoi vähän jännittää.

Reittisuunnitelmaa lähdettiin väsäämään heti sillä mentaliteetillä, että Hash housessa käytäisiin virkistäytymässä eli laadimme kahden lenkin suunnitelman.

Toinen rogainingkisan tärkeimmistä osioista on käynnissä: reittisuunnittelu. Aurinkoisesta kelistä huolimatta suunnittelimme teltassa katseilta suojassa :).

Pisteitä olisi irronnut enemmän kisakeskuksen länsipuolelta, mutta itäpuolella oli kiinnostavammat maastot. Länsipuolella Tolosjoen ympäristössä oli tullut pyörittyä jokunen vuosi sitten Hammastunturin vaelluksen yhteydessä. Oli myös mahdollista, että olotila heikkenisi kisan aikana ja vain ensimmäinen lenkki saataisiin toteutettua. Niinpä lähtösuunta kohti avotunturia oli ratkaistu.Alkukisa meni helteessä ja Annea heikotti koko kuumimman ajan ja tuntui, ettei mitään kisaterää ole. Alun avotunturiosuudella juostiin jopa muutamaan otteeseen loivaan alamäkeen. Tässä kisassa juokseminen jäi kokonaisuudessaan hyvin vähäiseksi.

Ensimmäinen lenkki vei meidät aluksi suoraan avotunturiin. Komeata oli ja lisäksi vielä helppokulkuista. Aurinko paahtoi ihan kunnolla, joten riittävän juomisen muistaminen oli erityisen tärkeää. Neste- ja energiahukka voi kaataa nopeasti kovakuntoisemmankin kisaajan.

Nestehukka uhkasi koko alkukisan, mutta onneksi vesitäydennystä oli saatavilla monessa kohtaa reitillä virtaavista puroista. Juomapussit molemmilla oli viime kisan jälkeen tehty päivitys, joka todettiin toimivaksi. Ensimmäisellä juomavesitäydennystauolla:

Tunturipurosta oli helppo täyttää juomapussi.

Olimme arponeet strategiaamme joenylitysten suhteen ja lopulta päädyimme kahlaamaan joet normilenkkareissa eli kahluutossut ja gorekengät jäivät pois matkasta. Ekat kahlaukset olivat mukavan virkistäviä, mutta märät kengät ja sukat nopeuttivat rakkojen muodostumista kantapäihin. Kahluuosuuksille osui myös muita joukkueita samaan aikaan:

Ensimmäinen kunnon ylitys. Sinne vaan suoraan kengät jalassa kahlaamaan. Oltiin harkittu crocsien ottamista mukaan kahluukengiksi, mutta meitä kokeneemmat kisaajat puhuivat meidät luopumaan moisesta aikasyöpöstä. Nopeasti kyllä päästiin yli ja terävät kivet eivät haitanneet yhtään. Seuraavan kerran kuivaa saatiin jalkaan ensimmäisen lenkin lopuksi Hash housessa kun käytiin teltalla vaihtamassa toiset tossut joskus klo 5 aamuyöllä. Onneksi emme sitä tässä kohtaa tienneet :).

Onneksi rakkolaastarit helpottivat oloa merkittävästi. Viimeinen kahluukohta osui pimeälle ajalle ja sen jälkeen kengät eivät enää sanottavasti tuntuneet kuivuvan. Pahimmillaan lämpötila meni nollan pintaan ja hengitys höyrysi. Onneksi nousimme kohti tunturia jossa tuntui lämpimämmältä. Tauot alkoivat loppukisaa kohti venyä. Kartan itäreunan joenreunusmetsäpätkillä piisasi mäkäräisiä ja hyttysiä siihen malliin, että tauot pysyivät välttämättömässä minimissä.
Ekaan lenkkiin startista Hash houselle oli tarkoitus kulua 15 tuntia, mutta pummasimme kummankin suunnistusuran messevimmän pummin ja kävelimme kartalta ulos. Pummin selvittämisen jälkeen pääsimme rastille tunnin aikataulua myöhässä. Jäimme loppumatkalla pimeässä aikataulusta vielä tunnin verran. Osuimme kuitenkin tämän viivästymisen takia lähes Kiilopään laelle kun aurinko vihdoin pimeiden tuntien jälkeen nousi. Ei huono!
Saavuimme takaisin teltalle ja Hash houselle vasta viiden jälkeen aamulla. Vaihdoimme kuivat sukat ja kengät jalkaan ja tankkasimme Hash housen antimia. Olo koheni ja päätimme lähteä vielä toisen kerran rastien perään. Saimme kisajärkkäreiltä mukaan kameran, jolla oli tarkoitus kuvata vähän materiaalia maastosta. Haimme vielä rastit 78, 63 ja 74 ja kuvasimme muutamaan otteeseen videolle omaa menoa ja vastaantulleita joukkueita. Loppukisa sujui väsyneissä mutta siinä mielessä leppoisissa tunnelmissa, että maaliin ehtimisestä ei tarvinnut huolehtia. Se oli hyvä, sillä Annen nilkka kipeytyi viimeisillä rastiväleillä ja vauhdin kiristäminen olisi ollut hyvin tuskallista.
Viimeinen rasti löytyi suht nätisti, vaikka väsymys jo vaikutti kartan tulkintaan:

Viimeinen rasti. Aikaa maaliin palaamiseen oli vielä hyvin, lähes niin paljon että ryömimälläkin ehtisi, joten tässä kohtaa alkoi jo olla hyvä olo siitä, että hyväksytty kisasuoritus olisi pian plakkarissa. Väsy painoi kuitenkin ja piti mennä varovasti ettei tulisi nyrjähtänyttä nilkkaa tms. ikävyyttä lopputoikkaroinnissa. Annella nilkka oli jo kipeytynyt ilmeisesti silkasta rasituksesta, joten oli hyvä että meillä oli sauvat mukana ja varaa pitää tiheästi taukoja. Kellahtelimmekin viehkeästi - rysähdimme ehkä lähinnä - suoraan sammalille aina tauolle ja ylös könyäminen oli aikamoista urheilua, ehkä eniten kuitenkin henkistä sellaista. 

Lopulta kulkemamme matka linnuntietä matka rastilta toiselle oli 54,12 km. Kisan jälkeen mittasimme kartalta, että todellinen kuljettu matka oli noin 70-71 km. Rasteja ehdimme hakea 19/68 ja pisteitä kertyi 1290. Ne riittivät naisten sarjan sijaan 47./69. MM-kisauran avauksesta jäi hyvä mieli, ensi kerralla osataan jo asettaa tavoitteita!

Melontareissu Etelä-Konneveden kansallispuistoon

Ke 5.8. Kalasatama - Pieni Navettasaari, melottu matka 11 km, melonta-aika n. 2 h

Lähdettiin Kalasatamasta niin vikkelästi kuin vain saatiin kajakit vesille ja kamat niihin. Oli meinaan ihan sikkenään mäkäräisiä, jotka kävivät täysin häpeilemättä päälle. Kajakissa oli onneksi paljon miellyttävämpää. Meloimme Saukkosaaren eteläpuolelta, jossa karttaan oli merkitty hyvin kapea salmi. Kun otti vauhtia siitä pääsi läpi.

Tsekkasimme Käpynän ukon (yllä kuva) ja muitakin hienoja kallioita matkan varrella. Jylhää seutua. Yöpaikaksi valitsimme Pienen Navettasaaren laavun. Rantauduimme saareen illalla joskus ennen yhdeksää. Laavulla oli jo yksi meloja ja kolmen hengen moottorivenepoppoo, jotka tekivät hiljalleen lähtöä. Päätmme jäädä pieneen saareen. Sini ja Riku teltalla ja minä ja Ilja laavuun pystytettyyn sisätelttaan. Tämä siksi, että saaressa oli hyvin heikosti telttapaikkatilaa. Melontakeli ekana päivänä oli todella leppoisa, tässä lähestytään Pientä Navettasaarta:

Kokkasimme iltaruoaksi peruna-porkkananyyttejä, hirven- ja peuranlihavartaita ja sipulia nuotiolla. Jälkkäriksi paistettiin lettuja. Ilta oli todella kaunis ja järvi hyvin tyyni. Kuu hemmotteli meitä nousemalla suurena puiden takaa pimenneessä illassa. Painuimme nukkumaan vasta hyvälti puolenyön jälkeen.

To 6.8. Pieni Navettasaari - Pohjois-Lanstu - Iso-Häntiäinen - Lapinsalo - Pyysalon telttailupaikka, melottu matka 16 km, melontaika n. 2,5 h

Yöllä sateli vettä ja harmaa keli jatkui aamulla. Kaivauduttiin kukin omaan tahtiimme hereille ja valmisteltiin aamupalaa sateen ripotellessa laavun kattoon. Ei innostanut lähteä järvelle, joten tutkailimme kansallispuiston sateista maisemaa rauhassa saarelta käsin. Lähdimme vasta kahden hujakoilla jatkamaan matkaa sadealueen väistyttyä. Kävimme ensimmäiseksi katsomassa Pyysalon telttailupaikkaa, jossa kuului olevan hieno hiekkaranta. Tulipaikkaa ei pahemmin näkynyt eikä telttailuplänttejäkään. Jatkoimme matkaa sivutuulessa kohti Järvisaloa. Matkalla piti ylittää laivaväylä ja sitä pitkin puksuttikin juuri Myllykoski I -niminen alus jossa oli reippaasti porukkaa kyydissä. Jäimme kellumaan ja odottamaan, jotta laiva pääsisi ohi. Tuuli puhalsi ihan mukavasti ja pääsimme vähän leikkimään myötätuulisurffia vaikka kaksikkomme eivät vielä tuossa tuulessa kunnon surffiin päässeetkään. Bongasimme myös kolme puiston nimikkolajia eli kalasääksiä.

Ensimmäinen varsinainen kohteemme oli Pohjois-Lantsu ja sen karsikkopuut (yllä kuva Pohjois-Lantsun eteläosasta, veden takana Etelä-Lantsu). Pysähdyimme Etelä- ja Pohjois-Lantsun välisen salmen jälkeen pohjoiselle saarelle kokkaamaan lounasta märähkölle kalliolle. Aamupalasta olikin jo kerennyt vierähtää aimo tovi. Popsimme lounaan ja lähdimme jalkapatikassa karsikkopuita ihmettelemään.
Muutaman puun, joissa oli selvät vuosilukukaiverrukset (vieressä kuva), löysimmekin. Jatkoimme matkaa kohti Iso-Häntiäistä tarkoituksena käydä katsomassa miltä kulotuksen jälkeinen metsä näyttää. Kyllähän se poikkesi muista ympäristön saarista. Saarelta saarelle suhtkoht vastatuuleen meloen lähdimme kohti Lapinsalon laavua ja venesatamaan. Tuuli tyyntyi matkan aikana ja lopulta perille tullessamme sitä ei ollut nimeksikään ja aurinkokin alkoi näyttäytyä. Lapinsalossa oli aiemmin bongattu Myllykoski I laiturissa ja iso poppoo konnevetisiä makkaraa paistamassa ja virkistäytymässä. Tarjosivat meillekin kaljat ja makkarat ja Riku pääsi tutustumaan heidän alukseensa.

Joimme laavulla teet ja popsimme Ballerina-keksejä. Poimimme laavun läheisyydestä myös mustikoita aamupalakiisseliä ja iltapalaa varten. Meloimme yöksi Pyysalon telttapaikalle, koska saimme kuulla että olimme etsineet paikkaa väärältä puolelta. Iltamelonta oli kaunis sillä auringonlasku alkoi jo punata taivasta ja järvi oli hyvin tyyni. Löysimme nuotiopaikan mutta telttapaikkoja ympäristössä oli hävettävän vähän. Meillä oli onneksi vain kaksi telttaa ja niille löytyi paikat. Kokkailimme iltaruokaa ja loppuillasta jännitimme saderintaman osumista yöpaikkaamme. Tuuli kiihtyi ja selvästi kauempana satoi. Onneksi vältyimme sateelta sillä kypsensimme nuotiossa mustikkapiirakan netistä löytyneen kolikkokikan (http://peda.net/veraja/jyvaskyla/luontokoulu?m=viewnote&m_id=1675121&n_id=51066) avulla. Piirakka ei palanut! Paistoalusena käytettyä trangian paistinpannu ei tosin tykännyt kovin hyvää, vaikka se oli kiedottu folioon.

Pe 7.8. Pyysalo - Selkäsaari - Kalasatama, melottu matka 13,5 km, melonta-aika n. 2 h 

Perjantai valkeni huikena. Aurinko paistoi ja hiekkapohja kun oli rannassa niin eihän sitä voinut kuin pulahtaa uimaan. Pidimme hitaan aamun ja rauhassa kokkailimme ja nautimme aamupalat. Leiripaikalla kävi myös yksi lähelle rantautunut venepoppoo ja toisella puolella niemeä yöpynyt meloja sekä puiston ylläpitopoppoota pari kappaletta. Olipas ruuhkaa perjantaiaamussa!

Ison Pyysalon tulipaikalla oli polttopuuta hyvin katoksessa, kunhan sitä jaksoi pilkkoa poltettavaan kokoon. Tasaisia telttapaikkoja on paikalle tarkoitus tehdä enemmän ja laavukin sinne on kuulemma suunnitteilla.

Lähdimme melomaan etelään pieneen vastatuuleen kohti Selkäsaarta. Siellä oli kuulemma karttaan merkitsemätön keittokatos jonka halusimme tsekata. Vajaan tunnin melonnan jälkeen saavuimme saareen ja huomasimme katoksen kodaksi. Saaren rannassa oli useampi paikka, missä kajakin pohjan saattoi iskeä kiveen eli tarkkana sai olla.

Matka jatkui itään kohti Kalasatamaa. Pujottelimme tyynessä kelissä pieniä saaria ja ihmettelimme meitä puoliksipelästynyttä joutsenta ja jonkin linnun männyn latvassa sijaitsevaa pesänhärpäkettä. Aurinko paistoi ja aurinkorasvasta huolimatta kaikki keräsivät pientä punoitusta iholleen.
Kalasatamaan päästyämme pakkasimme kajakit auton katolle ja palasimme Jyväskylään Kivisalmen kievarin kautta. Siellä popsittiin reissun kunniaksi maittavat purilaiset.

Reissusta löytyy vielä lyhyt video: