Hyppäsimme Annen ja Hillan kanssa 7:30 bussiin Jyväskylän Matkakeskuksella ja huristimme kylpylä-hotelli Peurungalle. Sieltä lähdimme aurinkoisessa säässä Metso-reittiä kulkemaan kohti Jyväskylää. Pian huomasimme, että talvi- ja kesäreitti kulkevat paikoin eri kohdissa. Reittimerkkejä näkyi kuitenkin ohjaamassa meitä kohti alikulkua siinä missä talvireitti olisi painanut suoraan pellon poikki.
 |
| Alkumatkasta näkyi heinää seipäillä ja paljon hevosia. |
Pidimme ekan istuskelutauon Haukilammen kodalla, jossa oli pöytä ja penkit retkieväiden syömistä varten. Nautiskelimme heräävästä päivästä ja päätimme lähteä Purstolammen ja Huosioislammen ohi kulkevaa reittiä joka oli selvästi Metso-reittiä vähemmän käytetty ja merkattu. Lammet olivat kivan erämaisia ja kunhan selvisimme reitillä olleesta hakkuuaukosta kulkukelpoisuus oli ihan kelvollinen. Märkiä pätkiä oli muutama ja kengät saattoivat kastua. Polun tullessa sähkölinjoilla hukkasimme uran ihan täysin ja otimme oman reitinvalinnan ilmeisesti moottorikelkkauraa pitkin. Päädyimme lopulta Siikajärven rantaan.
 |
| Siikajärven rantaa, missä pulahdimme uimaan. |
Siikajärvi näytti erikoiselta koska sitä ympäröi joka puolelta hiekkaranta, joka lähemmän tarkastelun jälkeen paljastui veden alta paljastuneeksi vanhaksi järven pohjaksi. Tiedä kuinka viimeaikainen vedenpinnan lasku oli. Emme jääneet sitä ihmettelemään vaan pulahdimme Hillan kanssa uimaan Annen ihmetellessä rannalla. Pidimme myös evästystauon ennen palaamista takaisin suunnitellulle reitille.
 |
| Halsvuoren kallion juurelta. |
Reitille palataksemme oli edessä pari metsärytyä. Suuntana olivat Halsvuoren kalliomaalaukset. Maalauksia ei löytynyt, mutta komeat kalliot kyllä. Kävimme sekä ylhäällä, josta näkyi suht kauas, että alhaalla ihmettelemässä kiipeilyreittejä. Jatkoimme matkaa tylsää suoraa asfalttitietä jossa jatkuvasti kulki isoja rekkoja. Polkulantien kohdalla lähdimme asfalttitieltä ja palasimme hiekkatie/polkureittiä taas Metso-reitille, joka ylitti pian asfalttitien. Ylityksen jälkeen oli laavu ensimmäisen lammen rannalla ja pidimme siinä tauon.
Pian laavun jälkeen tulimme hiekkakuoppa-alueelle, jossa harhaannuimme reitiltä. Hiekkakuoppien jälkeen kuljimme hiekkatietä liian pitkälle ja ohitimme Ampujien majalle vievän risteyksen. Muutimme suunnitelmaa ja menimme umpiperään vievän hiekkatien päästä lähteävää polkua Karhujärven laavulle taukoilemaan ja tutustumaan uuteen paikkaan. Laavu todettiin hyväksi lähiretkikohteeksi.
Laavulta suuntasimme erinäisiä uria pitkin Touruvuoren ulkoilupaanalle. Lopulta ryvimme sinne linjan alusta josta oli kaadettu kaikki korkeahkoksi päässeet puun alut ja samalla blogattu kartan mukaan siinä kulkeva polku. Matka painoi jo tässä vaiheessa ja lyhyellä pätkällä eteneminen oli varsinaista etanavauhtia hurjalla efortilla. Mutta pääsimme Touruvuoren polulle ja suuntasimme Pappilanmäen parkkipaikan kautta Raivaajantien päähän, josta saimme autokyydin takaisin sivistyksen pariin.
Matkaa kertyi n. 29 km ja aikaa tuon kulkemiseen kului 6 h 42 min eli keskimääräinen kulkunopeus oli 13:52 min/km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti