Päiväretki Muuratsalon ympäri 23.10.2016

Kuvareportaasi päiväretkeltä Muuratsalon ympäri. Melontamatkaa kertyi 34,8 km ja siihen kului aikaa 5 h 40 min. Keskinopeus oli täten 9:46 min/km. Hitaimmalla pätkällä Kaakkosaaresta Sudensaareen kuljin vauhtia 10:50 min/km ja nopeimmalla eli viimeisellä etapilla Konjakista Naattialle 8:49 min/km. Takaviistosta puhaltava tuuli auttoi kummasti kun taas etuviistotuuli pisti jarrua. Eipä yllätä :-D.

Tuulensuunta oli ehkä lähinnä kaakosta keskimäärin (Ilmatieteenlaitos ennusti itätuulta 5 m/s) ehkä se 5 m/s. Ristiselällä tämä tarkoitti juuri sopivaa tuulensuuntaa isomman aallokon nostamiseksi, siellä olikin reissun isoimmat murtuvat aallot. Muuten olin suunnitellut reittiä kartan ja ilmakuvien avulla etukäteen (kartta.jkl.fi).

Etapit:

1. Naattia-Kaakkosaari, sivuvastaiseen
-melonta-aika 1 h 18 min ja matkan pituus 8,1 km

2. Kaakkosaari-Sudensaari, vahvempaan sivuvastaiseen
-melonta-aika 1 h 18 min ja matkan pituus 7,2 km

3. Sudensaari-Säynätsalo, alkuosa myötätuuleen, sitten suojaisessa ja loppu sivutuulessa
-melonta-aika 2 h ja matkan pituus 12,5 km

4. Säynätsalo-Konjakki, sivutuulessa
-melonta-aika 34 min ja matkan pituus 3,6 km

5. Konjakki-Naattia, sivumyötäisessä
-melonta-aika 30 min ja matkan pituus 3,4 km

Kajakki Naattian laiturissa lähtövalmiina klo 11 aamupäivällä. 

Ensimmäinen lyhyt tauko tuli pidettyä Konjakissa, jonka laiturissa kävin kaivamassa melarukkaset penkin takaa käyttöön. Sen verran tuuli, että kädet ei tarjenneet pelkillä neopreenirannekkeilla.

Hurjasti liikennettä: 5 moottorivenettä ja yksi purjevene, jolla tosin purjeet alhaalla. Hyvä oli muistaa tähystellä eri suuntiin, kyllä nuo moottoroidut paatit sen verran nopeammin kuin meloja kulkevat.

Kaakkosaaressa on paljon hienoa silokalliorantaa. Vesi on nyt matalalla ja on paljastanut hienoja värejä. 

Kaakkosaaren kaakkoisrantaa. Täällä ei ollutkaan tullut käytyä aikaisemmin. Olisi voinut vaikka jäädä telttailemaan. 

Matka jatkui parinkymmenen minuutin mittaisen kuvaus-, tee- ja keksitauon jälkeen kohti Sudensaarta Muuratsalon eteläpuolella. Muuratsalo kuvassa oikealla.

Muuratsalon koilliskärjen loisto.

Muuratsalon kaakkoiskulman kummeli. Etelätaivaalla näkyi koko ajan piristävä vaaleampi juova pilviverhossa. Ristiselällä tuuli pääsi puhaltamaan ja nostatti vaahtopäitä. Matkalla Sudensaareen ei tullutkaan otettua yhtään kuvaa, koska ei tullut mieleen jäädä aallokon armoille. Tämä pätkä Kaakkosaaresta Sudensaareen oli päivän raskain, koska koko matka mentiin viistoon vastatuuleen.

Sudensaaressa oli luvassa lounastauko. Laitoin aamulla havaijinpatakuivamuonapussista puolet ja puoli desiä punaisia linssejä ruokatermariin ja perään kiehuvaa vettä. Hyvin oli ehtinyt muhia valmiiksi neljässä tunnissa. Vetäisin koko satsin alas ja jälkkäriksi persikkarahkaa ja teetä. Ideana tänään oli, että kun syö tarpeeksi jaksaa meloa :). Saaressa tuli pidettyä lähes tunnin tauko, joka tuli ihan tarpeeseen.

Sudensaaren eteläpuolella on veneileville kalastajille tarkoitettu laituri. Lähin saari on Muuratsalo. 

Sudensaaressa kulkee polkuja saaren halki. Itäpuolella saarta sijaitsee tulipaikka, laavu (viisi sopii yöksi) ja ulkohuussi. Polttopuuhuoltoa ei ole.

 

Reitti Kivijärvelle Viitesaaren pohjoispuolelta oli kaislikon suojissa piilossa. Aluksi jo ajattelin, että olen lukenut karttaa väärin, mutta ruovikon seassa näkyi aavistuksen harvempi kohta ja kun meloi vähän matkaa väylä alkoi erottua. Tämä kuva on otettu taaksepäin ja väylä on ihan selvä. Pohjoisesta tullessa se erottui paljon huonommin.  

Silta Viitesaarentien alitse Kivijärvelle. Tätä olin katsellut ilmakuvista etukäteen, että tästä varmasti pääsee. Ajatuksena oli aluksi mennä Syväsalmen kautta, mutta Viitesaaren ja sen vieressä eteläpuolella sijaitsevan pienen saaren välistä ei päässyt: se oli tosi kivikkoista. Päätin olla lähtemättä vastatuuleen kiertämään kivikossa pikkusaarta ja jatkoin kohti tätä tarkastelun pohjalta mahdollista väylää. Olipas mukavaa päästä vaihteeksi melomaan tyyneen.

Kivijärveltä kohti Saarenlahtea. Rauhallista menoa: tyyntä ja rannalla taloja ja pihoja ihmeteltäväksi.

Sudensaarelta tulikin sitten pitempi melontapätkä. Meloin yhtä soittoa kaksi tuntia itselleni tuntemattomalla alueella. Alkoi jo iskeä epätoivo olenko lukenut karttaa oikein. Reitin piti olla ns. idioottivarma, mutta tuntui kovasti että maasto ei täsmää karttaan. Syytän tästä kuitenkin sitä, että pidin karttaa ns. oikeinpäin enkä maaston mukaan. Ihan mielenkiinnosta kokeilin tuleeko suunnistuksesta näin mitään: no ei tullut, minulle retkimelonta on samanlailla suunnistusta kuin iltarastit eli kartta pitää olla maaston mukaan oikeinpäin. Onneksi Säynätsalossa tönöttävä tehtaanpiippu ja Lehtisaareen vievä silta palauttivat varmuudella kartalle. Huomasi myös, että väsymys alkoi painaa, mutta epävarmuus sijainnista antoi uusia valheellisia voimia. Päästyäni kartalle ykkösprioriteetti oli löytää paikka, jossa pitää maatauko ja tankata lisäevästä.

Ei ehkä kaunein taukopaikka. Totesin, että tauko pitää pitää ennen kuin lähden uudestaan sivuamaan tuulen armoilla olevaa selkää. Rantautumispaikkoja ei pahemmin näkynyt, mutta linjatolpan alla tuskin aiheutan maanomistajille tai rantojen asukkaille ahdistusta. Söin leipää ja join teetä ja nousin hetkeksi kajakista pois. Auringonlasku alkoi kuitenkin olla käsillä, joten vartin jälkeen lähdin jatkamaan matkaa, melottavaa olisi vielä reilun tunnin verran edessä.

Linjatolpan rantautumispaikka oli oikeastaan ehkä reissun helpoin. Tässä oli myös niin tyyntä että kajakki lillui nätisti paikallaan koko lyhyen tauon ajan. Sitten matka jatkui takaisin kohti Naattiaa. Pidin Konjakissa tauon, koska Nordkappin evä ei laskeudu alas ja suunnan pitäminen rannan lähellä ristiaallokossa alkoi olla tosi rasittavaa. Konjakin laituri on tuskaisen korkea melojan rantautua. Kapusin kuitenkin ylös vapaalla tyylillä ja laitoin kansivalon päälle ja kiskoin evän ulos. Tankkasin aika kovia kokeneen banaanin pois melontaliivin taskusta muussaantumasta. Liikkeelle lähdettyäni huomasin, että ilmeisesti kiskoin evää liikaa ulos, koska loppumatka aallokossa ei ollut yhtään miellyttävämpi kuin matka Konjakille ilman evää. Evänarun kiskominen ei tuntunut evään vaikuttavan, joten ei auttanut kuin elää - meloa - asian kanssa. Päätin myös tiedottaa sijaintini ja suunnitellun rantautumisaikataulun kaverille maihin, ihan varmuuden vuoksi.

Saavuin Naattian laituriin klo 18.25 suht koht voipuneena ja ensimmäiseksi tiedotin kys. kaverille, että perillä ollaan.

Muuratsalo tuli kierrettyä! Samalla tämä reissu oli tämän melontakauden ensimmäinen yksinmelonta. Kommenttina ehkä, että olisi voinut vähän aikaisemmin lähteä niin ei olisi tullut lopussa niin hoppu valoisan ajan loppumisen suhteen. Kyllähän pimeällä näkee meloa, mutta itsekseen ei kannata ottaa lisähasardeja matkaan. Nyt mukana oli täydellinen vaihtovaatekerta kuivasäkissä, kuivapuku, melontarukkaset ja neopreenihuppu ja otinpa melakellukkeen, pumpun ja varamelankin. Onneksi niille ei tullut käyttöä. Taukotakki oli tosin lounastauolla aika mukava asia! Reissu oli kokonaisuudessa varsin oivallinen lähiretkikokemus ja ensi kerralla voisi lähteä reitille pienellä porukalla. Melontaseura kun tuo lisätsemppiä tuulisille pätkille ja turinakavereita tyvenelle.

Leppämaraton 10.-11.10.2016

1. päivä Naattia (Jyväskylä), Päijänne - Pieni Ketvenensaari, Leppävesi 

Melontamatka 16,6 km / kantomatkat vajaa 300 m ja n. 400 m
Melonta-aika 3 h 11 min, kantoaika 35 min + 45 min
Melontanopeus keskimäärin 11:30 min/km

Lähdettiin kolmen melojan voimin (kalustona 1 x Nordkapp, 2 x Viking) klo 14.20 Naattian vajalta melomaan Päijänteelle. Tuuli oli n. 3-4 m/s koillisesta. Ylitimme laivaväylän Vähä-Urtin itärannalta suoraan Vuoritsalojen väliin melomalla. Liikennettä väylällä ei näkynyt. Sivutuulessa melominen oli aika raastavaa, kun kajakissani ei evä toiminut. Onneksi seuraava tuulisempi pätkä olisi vastatuuleen. Pidimme kelluntatauon Vuoritsalojen välissä ja ihailimme joutsenpoikuetta.

Juuri kun pohdiskelimme osaavatko vielä vähän harmaasävyiset poikaset lentää, joutsenparvi lähti lentoon.

Jatkoimme matkaa Vuoritsalon ja Iso-Holtsin välistä. Kävin tsekkaamassa Pikku-Holstin itäpuolelle merkityn rantautumispaikan, mutta eipä tuo kovin kummoiselta näyttänyt. Kyllä siitä olisi rantaan päässyt. Meloimme Turanlahden pohjukkaan, josta alkoi ensimmäinen kantopätkä Päijänteen ja Lepäslammen välillä. Pohjukassa oli aika mutaista ja rantautuakseen ihan pohjukassa piti olla valmis astumaan ainakin puoleensääreen ulottuvaan mutalilluun (jalkine/housuvalinta!). Kajakit sai kuitenkin nätisti rantaan. Naattialta tähän kesti n. 1 h 35 min ilman taukoja.

Turanlahden pohjukan rantautumispaikka, mistä 1. kantopätkä alkoi. 

Kantomatkaa oli vajaat 300 metriä, aluksi pieneen ylämäkeen isompaa uraa pitkin ja sitten juurakkoista ja kivikkoista Jääskelän luontopolkua loppupätkä rahkasammalpatjalle Lepäslammen rantaan. Kannoimme kajakit 2 kantajaa / kajakki, mikä oli aika raskasta ja vaati pari taukoa matkan varrella. Reitti oli onneksi helppo ja Vikingit kevyitä (astetta vanhemman vuosiluokan Nordkapp oli tosi painava niihin verrattuna). Selvisimme urakasta 35 minuutissa. Lopuksi pidimme lammen rannassa evästystaukoa ja Sini keräsi isoja karpaloita rahkasammalen kätköistä.

Puolimatkassa 1. kantopätkää, kajakki siis menosuuntaan päin. Alkupätkä oli ruohottunutta autouraa, tästä eteenpäin loppu on luontopolkua.

Lepäslammen länsipäästä kantopätkän lopusta. Kajakit olivat paksun hyllyvän rahkasammalpatjan päällä.

Osuimme Lepäslammelle juuri, kun aurinko vielä ulottui paistamaan lammen toiselle rannalle. Kaunis pieni lampi, jonka meloi poikki vartissa. Toiseen päähän oli toki pykätty uusi nelostie, jonka penkka vähän turmeli maisemaa. Rantautuminen lammen toisessa päässä oli vähän kinkkisempi rantakivikon takia. Saimme kuitenkin kajakit rantaan ja aloitimme toisen kantopätkän: vajaat 400 m hiekkatietä pitkin. Uusi nelostie alitettiin putkea pitkin ja vanha nelostie kannettiin yli. Onneksi siinä ei ollut kovasti liikennettä. Kantopätkän lopuksi oli aika jyrkkä laskeutuminen hyvin paksun lehtikerroksen peittämää rinnettä alas Leppäveden rantaan. Kannoimme kajakit kolmestaan alas, mutta neljäskin kantaja olisi ollut tervetullut täyteen lastattua retkikajakkia käsiteltäessä. Kantoaika 45 minuuttia. Saimme vielä päivänvalossa kaikki kajakit rantaan ja päätimme jatkaa melontaa hetimmiten, jotta käyttäisimme lopun päivänvalon hyödyksi.

Lähtöpaikka 2. kantopätkän jälkeen Leppävedellä. Ranta oli aika mutainen ja piti vähän kikkailla, että sai kajakin alun matalan kohdan ohi.

Täytyy mainita, että sää suosi meitä maanantaina, sillä ennusteessa oli luvattu täysin pilvistä. Aurinko kuitenkin paistoi koko ajan ja iltaan mennessä taivas oli lähes täysin pilvetön.

Kantomatkan jälkeen meloimme suoraan kohti Lapinsaaren ja Manunsaaren välikköä.

Pimeä laskeutui ennen kuin pääsimme ysitien ali. Pysähdyimme laittamaan kansivalot päälle. Ilta myös viileni nopeasti auringon laskettua ja kaivoin melarukkaset esiin. Meloimme pienillä tauoilla aika yhtä soittoa Pienelle Ketvenensaarelle asti. Pieni Ketvenensaari on Metsähallituksen omistama ja Vaajakosken Veneilijöiden ylläpitämä retkisatama. Netin tietojen perusteella siellä pitäisi olla melontalaituri. Paikansimme laiturin pimeässä venelaiturin luoteispuolelta. Rantauduimme ja nostimme kajakit rannalle lötköpötköjen päälle. Kantopätkän jälkeinen melonta-aika oli n. 1 h 20 min.
Olin melonut tämän ensimmäisen päivän kuivapuku päällä ja oli hyvä päästä vaihtamaan päälle lämpimämpää vaatetta kuin kuivapuku vähän kostuneella ohuella villakerrastolla. Olimme myös meloneet iltapäivästä asti pitämättä kunnon lounastaukoa ja rantautuessa huomasi, että energiaa tarvitsi nopeasti. Pistelin eväsleipää naamaan heti vaatteiden vaihdon jälkeen ja vasta sen jälkeen aloitimme nuotion ja varsinaisen lämpimän ruoan laittamisen.
Pienessä Ketvenensaaressa oli hyvin puuta ja siellä oli myös kunnolliset vehkeet puun pilkkomiseen: kaarisaha ja kirves. Laitoimme keittokatokseen tulet joiden lämmössä kuivasimme kamppeita ja lämmitimme kaupan tuoretiskistä ennen lähtöä ostamamme ruoan. Olipas se ulkosalla melonnan ja kantamisen jälkeen todella hyvää!

Ilta oli täysin selkeä ja ihailimme hienoa kuutamoa. Laiturin päästä näkyi myös pohjoistaivaalla tanssivia revontulia kirkkaasta kuutamosta huolimatta.

Yksi porukasta yöpyi paljaan taivaan alla ja kaksi keittokatoksen lattialla. Aamulla oli suhteellisen aikainen lähtö tiedossa, joten päätimme säästää aikaa jättämällä teltan pystyttämättä. Teltalle olisi varmaan löytynyt sopiva paikka vähän kauempaa keittokatoksesta, mutta miltään telttailijan unelmalta lähimaasto ei vaikuttanut. Yön aikana nousi paksu sumu, joka alkoi aamulla hiljalleen hälvetä.

Pienen Ketvenensaaren keittokatos.

Alkumatkan melontareitti Naattialta Vuoritsalon eteläpuolitse Turanlahdelle. Kantomatka Lepäslammelle katkoviivalla.

Reitti Lepäslammelta Pieneen Ketvenensaareen. Yöpaikka merkitty tähdellä.

2. päivä Pieni Ketvenensaari, Leppävesi - Vaajakosken kanava- Naattia, Päijänne

Melontamatka n. 17 km, kantomatka vajaa 200 m.
Melonta-aika 3 h 13 min, kantoaika 20 min
Melontanopeus keskimäärin 11:17 min/km

Lähdimme aamulla liikkeelle 9.20 hyvin tyynessä kelissä. Herätessämme vastaranta ei erottunut lainkaan sumun seasta, mutta aamutoimien jälkeen liikkeellelähdettäessä Pyhäsaaren eteläpuolinen väylä erottui selvästi.

Nordkapp Pienen Ketvenensaaren melontalaiturissa. Vastarannan keskellä näkyy Pyhäsaaren ja Ruokosaaren välinen väylä.

 Meloimme tyynessä sumun hiljentämässä kelissä Pyhäsaaren eteläpuolitse Vaajavirralle. Virran alussa ohitimme kalastajan veneessään, muuta vesiliikennettä emme koko päivänä nähneetkään.

Kohti rautatiesiltaa Vaajavirrassa tiistaina vähän yli klo 10 aamulla.

Melonta-aika Pienestä Ketvenensaaresta Vaajakosken kanavalle oli n. 1 h 20 min. Kanavalla meitä odotti ikävä yllätys: kanava ei ole lokakuussa auki maanantaina eikä tiistaina. Olimme kuitenkin onnellisia siitä, että meillä oli sen verran pienet paatit, että ylitys onnistuisi myös kantamalla. Rantauduimme kanavan länsireunalla uitonerottelualueen puolella. Rantaan tuli hiekkatie ja siinä oli myös palokunnan varastorakennus. Tiedustelun jälkeen totesimme kantoratkaisun toimivaksi ja veimme kajakit yksi kerrallaan kolmestaan sulun alapuoliselle rannalle. Kantamisessa meni n. 20 minuuttia. Paras kantotekniikka kolmella kantajalla tuntui olevan kajakin nostaminen olkapäille.

Rantautumispaikka Vaajakosken sulun yläpuolella.

Söimme kantopätkän jälkeen kevyen keittolounaan ja jatkoimme melontaa sululta alas. Pidimme Noukanniemen kahvilassa kahvitauon. Matkaan sululta kahvilalle meni n. 45 min.

Yritimme parhaamme mukaan olla häiritsemättä rannan asukkaita nostattamalla mahdollisimman vähän aaltoa.

Noukanniemen laivalaiturien vieressä kaikkein eteläisimpänä oli vähän heikkohappisempi laituri, johon oli helppo rantautua kajakeilla.

Loppumatka Noukanniemestä takaisin Naattian vajalle sujui sutjakkaasti ja lopulta saavuimme rantaan n. 14.20. Melonta-aika tällä pätkällä oli n. 1 h 10 min.

Tiistaiaamuna melottiin Vaajakosken sululle ja kannettiin kajakit sulun ohi, koska sulku ei ollut käytössä. Onneksi kantamista oli jo treenattu edellisenä päivänä ja tänään se sujui rutiinilla.

Loppumatka Noukanniemestä Naattialle melottiin suorinta reittiä.

Melontaretki Pohjois-Päijänteellä 24.-25.9.2016

La 24.9. Naattian vaja, Jyväskylä - Äijänniemen laavu Teerilahdessa 
Melontamatka n. 7 km
Melonta-aika 1 h 20 min

Keräännyttiin kuuden hengen porukalla pakkaamaan kajakkeja MeVin Naattian vajalle lauantai-iltana. Toiveissa oli päästä liikkeelle sen verran ajoissa, että ehtisimme meloa ja rantautua valoisassa. Kaksi porukasta oli ekaa kertaa lähdössä yöretkelle meloen, joten leiriytymiskamppeiden pakkaaminen kajakkiin oli heille uutta. Lähdimme liikkeelle n. 18.40 neljällä yksiköllä ja yhdellä kaksikolla.
Aluksi meloimme Vähä-Urtin koillispuolelle, jossa pidimme kelluntatauon ja kasasimme porukan ennen väylän ylittämistä itää kohti. Liikennettä oli todella vähän kenties myöhäisen ajankohdan ja pilvisen ja tihkusade-ennusteisen kelin takia. Ylitimme väylän lähes kohtisuoraan meloen Pienen Vuoritsalon luoteisosassa hohtelevaa kummelia kohti. Tuulta oli n. 3 m/s lounaasta ja väylällä oli vähän aaltoa. Lämpötila oli siinä n. 8 asteessa.

Melontakeli oli lauantaina ihan miellyttävä -  sen verran huononnäköinen sääennusteessa, että saimme olla rauhassa omalla porukalla. Tässä melotaan kohti Vähä-Urttia Naattianniemen kärjestä.

Vuoritsalon eteläkärjessä kärkikajakit pitivät tovin suunnistustuumailua ja pohdiskeltiin mihin kohtaan laavu tarkalleen ottaen vastarannalla osuu. Erottuvia maamerkkejä ei pahemmin ollut. Lopulta otimme suunnaksi ruskasta keltaisena erottuvan lehtipuulaikun havumetsän keskellä. Suunta tarkistettiin vielä GPS:n avulla ja osui hyvinkin oikeaan, joten se pidettiin. Muuta liikennettä järvellä ei edelleenkään näkynyt.

Äijänniemen laavun ja tulipaikan laituri on kärsinyt vähän vaurioita. Laituri on myös turhan korkea melojille.

Saavuimme Äijänniemen laavun laituriin perille n. klo 20 ja ehdimme rantautua ja nostaa kajakit kalliorannalle lötköpötköjen päälle vielä ilman lamppuja. Pilvinen ilta hämäröityi kuitenkin nopeasti, joten lamput kaivettiin ensimmäiseksi esiin. Laavulla ei ollut muita kävijöitä, joten teimme tulet laavun edustan nuotiopaikalle. Pieni varoituksen sana paikalla vieraileville: Polttopuiden tekoa varten tarjolla oli rikkinäinen kirves (varsi poikki n. 10 cm ennen terää) ja yksi pokasaha, josta puuttui kädensija, ja toinen pokasaha, jonka kädensija tuntui hyvin huteralta. Tarjolla oleva puu oli yli metristä. Varovasti sahaten saimme pokasahalla pilkottua kapeista puista polttopuuta, joka onneksi oli niin kuivaa, että syttyi tuohen avulla ilman kummempia ongelmia.

Nyytit kypsyivät ritilällä suorassa liekissä lohen loimuuntuessa vieressä halsterissa. Kerrankin kaikki oli kypsyydeltään täydellistä vailla raakoja osia tai mitään kärähtänyttä.

Iltaruoaksi kokattiin melontaretkeilyn parhaita puolia hyödyntäen loimulohta ja peruna-porkkana-bataatti-sipuli-nyyttejä, jotka nautittiin kotona valmiiksi tehdyn kermaviilikastikkeen ja mozzarellavihersalaatin kanssa. Rinkkaretkellä ei tule yleensä noin painavia ruokia roudattua mukaan. Jälkiruoaksi syötiin vielä suklaabanaanit. Retkueestamme neljä nukkui yön laavussa ja kaksi yöpyi erätoverin alla rannassa. Telttapaikkoja kivisestä maastosta ei oikeastaan löytynyt.

Pimenneessä illassa nuotiolla istuessa arjen murheet unohtuvat.

Su 25.9. Äijänniemen laavu - Kalasaari - Naattian vaja, Jyväskylä 
Melontamatka 12 km
Melonta-aika 2 h 20 min

Lähdettiin alkuiltapäivästä hitaan aamun jälkeen liikkeelle vasta vähän puoli kahden jälkeen. Tuuli puhalsi etelä-lounaasta ja nostatti vaahtopäitä Murtoselällä, niin että porukan kokemattomampia vähän hirvitti. Meloimme aluksi Isoa Teerisaarta kohti ja pidimme lyhyen kelluntatauon sen ja nimettömän pikkusaaren välissä, missä vaahtopäitä ei ollut. Päätimme ylittää reitin tuulisimman osuuden mahdollisimman kohtisuoraan eli meloimme suoraan kohti Iso-Holtsia jakautuen niin, että kummankin aloittelijan kanssa meloi ohjaaja. Kaksikkomelojat ottivat valokuvia koko touhusta ja nautiskelivat aaltojen keinutuksesta jossakin melontaparien puolivälissä. Koko porukka pääsi onnellisesti Iso-Holstin suojaan.

Iso-Holsti vasemmalla ja Pikku-Holsti oikealla. Saarten välissä oli matalaa, mutta kajakilla siitä pääsi hyvin. Samalla paikka tarjosi levähdysmahdollisuuden aallokon jäljiltä. Iso-Holtsin rannassa hoidettiin myös kajakkien vaihto.

Toinen aloittelija halusi päästä lepäämään kaksikkoon, joten kaksikon etumeloja vaihtoi yksikköön. Vaihtoa varten kyseiset kajakit rantautuivat Iso-Holtsin itärannalle, missä oli aika helppo rantautumispaikka. Jatkoimme matkaa Holsti-saarten välistä kohti pohjoista. Meloimme Vuoritsalon itärantaa seuraillen Ruokosalmen läpi aina Vuoritsalon pohjoispäähän asti.

Ruokosalmi oli nimensä veroinen. Sinänsä hyvä, koska ruovikkoon tyssäsi Murtoselältä takaamme puhaltavan tuulen nostattama aallokko ja loppumatka saaren kärkeen meni tyynissä tunnelmissa.

Rantauduimme Kalasaareen lounastauolle. Rantautuminen yksiköillä oli vähän kinkkistä, koska menimme rantautumaan länsipuolen laiturille (koska itäpuolen tyynessä olevassa laiturissa oli veneitä). Lopulta kaksi yksikköä rantautui uimalaiturille, koska Kalasaaren sauna ei ollut juuri sillä hetkellä käytössä tai lämpimänä.

Kalasaari tarjosi haastetta rantautumispaikan valintaan. Ehkä paras rantautumispaikka oli nyt myös tuulisin.

Tosiaan, saaren laiturissa oli pari venettä ja keittokatoksessa vielä punahehkuisia hiiliä, joten saimme helposti tulet lämmittämään tuulisessa säässä. Lounaaksi kokattiin trangioilla mausteista tomaattilinssikeittoa, jota nautittiin smetanan ja leivän kera. Jälkiruokateen jälkeen meloimme takaisin reissun lähtöpisteeseen Naattian vajalle Lehtisen pohjoispuolitse. Kovin tuulisia osuuksia ei matkalle enää osunut. Melontamatkan pituus olosuhteet huomioiden oli sopiva retkueellemme. Kaksikkokajakki oli hyvä olla mukana, koska siinä myös kokemattomampi meloja pysyy helposti muiden vauhdissa ja meno on yksikköä vakaampaa aallokossa.

Nuotio lämmitti mukavasti lounastauolla Kalasaaren keittokatoksessa ja saatiinpa myös lämmintä juotavaa.

Reissun valokuvat: Ilja Balabin

Retken reittikartta. Äijänniemen laavu on merkitty tähdellä.