Rogainingin MM-kisat Saariselällä 22.-23.8.

Osallistuttiin Annen kanssa vielä toiseen 24h rogainingiin tänä vuonna. Eihän Suomeen osuneita MM-kisoja voinut jättää välistä? Ei ainakaan kun ne järjestettiin Saariselän huikeissa maisemissa. Ilmoittautuminen kisaan pistettiin vetämään jo tammikuussa ennen kuin Annella oli edes ensimmäistä rogainingia takanaan. Onneksi toukokuisista SM-kisoista jäi hyvä kokemus, niin MM-kisailmoittautuminen ei kaduttanut.
Tällä kertaa kisoihin valmistautuminen jäi yhtä leväperäiselle tasolle kuin viimeksi. Kaksi pidempää lenkkiä tehtiin kimpassa ja kaksi lyhyempää mäkivetotreeniä. Annella oli flunssamaisia oireita ja muutenkin terveystila ei tuntunut parhaalta mahdolliselta kisaa edeltävällä viikolla. Vasta kisa-aamun koittaessa selvisi, että olo oli niin hyvä että lähdettäisiin ainakin kokeilemaan miten pitkälle päivän kunnolla mennään. Kisa-aamuna matkattiin paikalle toisen joukkueen kyydillä noin viiden kilometrin päästä sijainneelta vuokramökiltä. Kaunis ilma ja riittävä terveystila kisaan osallistumiseksi toivat hymyn huulille:

Matkalla majapaikkamökiltä kisakeskukseen aamulla. Jo alkoi vähän jännittää.

Reittisuunnitelmaa lähdettiin väsäämään heti sillä mentaliteetillä, että Hash housessa käytäisiin virkistäytymässä eli laadimme kahden lenkin suunnitelman.

Toinen rogainingkisan tärkeimmistä osioista on käynnissä: reittisuunnittelu. Aurinkoisesta kelistä huolimatta suunnittelimme teltassa katseilta suojassa :).

Pisteitä olisi irronnut enemmän kisakeskuksen länsipuolelta, mutta itäpuolella oli kiinnostavammat maastot. Länsipuolella Tolosjoen ympäristössä oli tullut pyörittyä jokunen vuosi sitten Hammastunturin vaelluksen yhteydessä. Oli myös mahdollista, että olotila heikkenisi kisan aikana ja vain ensimmäinen lenkki saataisiin toteutettua. Niinpä lähtösuunta kohti avotunturia oli ratkaistu.Alkukisa meni helteessä ja Annea heikotti koko kuumimman ajan ja tuntui, ettei mitään kisaterää ole. Alun avotunturiosuudella juostiin jopa muutamaan otteeseen loivaan alamäkeen. Tässä kisassa juokseminen jäi kokonaisuudessaan hyvin vähäiseksi.

Ensimmäinen lenkki vei meidät aluksi suoraan avotunturiin. Komeata oli ja lisäksi vielä helppokulkuista. Aurinko paahtoi ihan kunnolla, joten riittävän juomisen muistaminen oli erityisen tärkeää. Neste- ja energiahukka voi kaataa nopeasti kovakuntoisemmankin kisaajan.

Nestehukka uhkasi koko alkukisan, mutta onneksi vesitäydennystä oli saatavilla monessa kohtaa reitillä virtaavista puroista. Juomapussit molemmilla oli viime kisan jälkeen tehty päivitys, joka todettiin toimivaksi. Ensimmäisellä juomavesitäydennystauolla:

Tunturipurosta oli helppo täyttää juomapussi.

Olimme arponeet strategiaamme joenylitysten suhteen ja lopulta päädyimme kahlaamaan joet normilenkkareissa eli kahluutossut ja gorekengät jäivät pois matkasta. Ekat kahlaukset olivat mukavan virkistäviä, mutta märät kengät ja sukat nopeuttivat rakkojen muodostumista kantapäihin. Kahluuosuuksille osui myös muita joukkueita samaan aikaan:

Ensimmäinen kunnon ylitys. Sinne vaan suoraan kengät jalassa kahlaamaan. Oltiin harkittu crocsien ottamista mukaan kahluukengiksi, mutta meitä kokeneemmat kisaajat puhuivat meidät luopumaan moisesta aikasyöpöstä. Nopeasti kyllä päästiin yli ja terävät kivet eivät haitanneet yhtään. Seuraavan kerran kuivaa saatiin jalkaan ensimmäisen lenkin lopuksi Hash housessa kun käytiin teltalla vaihtamassa toiset tossut joskus klo 5 aamuyöllä. Onneksi emme sitä tässä kohtaa tienneet :).

Onneksi rakkolaastarit helpottivat oloa merkittävästi. Viimeinen kahluukohta osui pimeälle ajalle ja sen jälkeen kengät eivät enää sanottavasti tuntuneet kuivuvan. Pahimmillaan lämpötila meni nollan pintaan ja hengitys höyrysi. Onneksi nousimme kohti tunturia jossa tuntui lämpimämmältä. Tauot alkoivat loppukisaa kohti venyä. Kartan itäreunan joenreunusmetsäpätkillä piisasi mäkäräisiä ja hyttysiä siihen malliin, että tauot pysyivät välttämättömässä minimissä.
Ekaan lenkkiin startista Hash houselle oli tarkoitus kulua 15 tuntia, mutta pummasimme kummankin suunnistusuran messevimmän pummin ja kävelimme kartalta ulos. Pummin selvittämisen jälkeen pääsimme rastille tunnin aikataulua myöhässä. Jäimme loppumatkalla pimeässä aikataulusta vielä tunnin verran. Osuimme kuitenkin tämän viivästymisen takia lähes Kiilopään laelle kun aurinko vihdoin pimeiden tuntien jälkeen nousi. Ei huono!
Saavuimme takaisin teltalle ja Hash houselle vasta viiden jälkeen aamulla. Vaihdoimme kuivat sukat ja kengät jalkaan ja tankkasimme Hash housen antimia. Olo koheni ja päätimme lähteä vielä toisen kerran rastien perään. Saimme kisajärkkäreiltä mukaan kameran, jolla oli tarkoitus kuvata vähän materiaalia maastosta. Haimme vielä rastit 78, 63 ja 74 ja kuvasimme muutamaan otteeseen videolle omaa menoa ja vastaantulleita joukkueita. Loppukisa sujui väsyneissä mutta siinä mielessä leppoisissa tunnelmissa, että maaliin ehtimisestä ei tarvinnut huolehtia. Se oli hyvä, sillä Annen nilkka kipeytyi viimeisillä rastiväleillä ja vauhdin kiristäminen olisi ollut hyvin tuskallista.
Viimeinen rasti löytyi suht nätisti, vaikka väsymys jo vaikutti kartan tulkintaan:

Viimeinen rasti. Aikaa maaliin palaamiseen oli vielä hyvin, lähes niin paljon että ryömimälläkin ehtisi, joten tässä kohtaa alkoi jo olla hyvä olo siitä, että hyväksytty kisasuoritus olisi pian plakkarissa. Väsy painoi kuitenkin ja piti mennä varovasti ettei tulisi nyrjähtänyttä nilkkaa tms. ikävyyttä lopputoikkaroinnissa. Annella nilkka oli jo kipeytynyt ilmeisesti silkasta rasituksesta, joten oli hyvä että meillä oli sauvat mukana ja varaa pitää tiheästi taukoja. Kellahtelimmekin viehkeästi - rysähdimme ehkä lähinnä - suoraan sammalille aina tauolle ja ylös könyäminen oli aikamoista urheilua, ehkä eniten kuitenkin henkistä sellaista. 

Lopulta kulkemamme matka linnuntietä matka rastilta toiselle oli 54,12 km. Kisan jälkeen mittasimme kartalta, että todellinen kuljettu matka oli noin 70-71 km. Rasteja ehdimme hakea 19/68 ja pisteitä kertyi 1290. Ne riittivät naisten sarjan sijaan 47./69. MM-kisauran avauksesta jäi hyvä mieli, ensi kerralla osataan jo asettaa tavoitteita!