maanantai 17. lokakuuta 2016

Leppämaraton 10.-11.10.2016

1. päivä Naattia (Jyväskylä), Päijänne - Pieni Ketvenensaari, Leppävesi 

Melontamatka 16,6 km / kantomatkat vajaa 300 m ja n. 400 m
Melonta-aika 3 h 11 min, kantoaika 35 min + 45 min
Melontanopeus keskimäärin 11:30 min/km

Lähdettiin kolmen melojan voimin (kalustona 1 x Nordkapp, 2 x Viking) klo 14.20 Naattian vajalta melomaan Päijänteelle. Tuuli oli n. 3-4 m/s koillisesta. Ylitimme laivaväylän Vähä-Urtin itärannalta suoraan Vuoritsalojen väliin melomalla. Liikennettä väylällä ei näkynyt. Sivutuulessa melominen oli aika raastavaa, kun kajakissani ei evä toiminut. Onneksi seuraava tuulisempi pätkä olisi vastatuuleen. Pidimme kelluntatauon Vuoritsalojen välissä ja ihailimme joutsenpoikuetta.
Juuri kun pohdiskelimme osaavatko vielä vähän harmaasävyiset poikaset lentää, joutsenparvi lähti lentoon.
Jatkoimme matkaa Vuoritsalon ja Iso-Holtsin välistä. Kävin tsekkaamassa Pikku-Holstin itäpuolelle merkityn rantautumispaikan, mutta eipä tuo kovin kummoiselta näyttänyt. Kyllä siitä olisi rantaan päässyt. Meloimme Turanlahden pohjukkaan, josta alkoi ensimmäinen kantopätkä Päijänteen ja Lepäslammen välillä. Pohjukassa oli aika mutaista ja rantautuakseen ihan pohjukassa piti olla valmis astumaan ainakin puoleensääreen ulottuvaan mutalilluun (jalkine/housuvalinta!). Kajakit sai kuitenkin nätisti rantaan. Naattialta tähän kesti n. 1 h 35 min ilman taukoja.
Turanlahden pohjukan rantautumispaikka, mistä 1. kantopätkä alkoi. 
Kantomatkaa oli vajaat 300 metriä, aluksi pieneen ylämäkeen isompaa uraa pitkin ja sitten juurakkoista ja kivikkoista Jääskelän luontopolkua loppupätkä rahkasammalpatjalle Lepäslammen rantaan. Kannoimme kajakit 2 kantajaa / kajakki, mikä oli aika raskasta ja vaati pari taukoa matkan varrella. Reitti oli onneksi helppo ja Vikingit kevyitä (astetta vanhemman vuosiluokan Nordkapp oli tosi painava niihin verrattuna). Selvisimme urakasta 35 minuutissa. Lopuksi pidimme lammen rannassa evästystaukoa ja Sini keräsi isoja karpaloita rahkasammalen kätköistä.
Puolimatkassa 1. kantopätkää, kajakki siis menosuuntaan päin. Alkupätkä oli ruohottunutta autouraa, tästä eteenpäin loppu on luontopolkua.
Lepäslammen länsipäästä kantopätkän lopusta. Kajakit olivat paksun hyllyvän rahkasammalpatjan päällä.
Osuimme Lepäslammelle juuri, kun aurinko vielä ulottui paistamaan lammen toiselle rannalle. Kaunis pieni lampi, jonka meloi poikki vartissa. Toiseen päähän oli toki pykätty uusi nelostie, jonka penkka vähän turmeli maisemaa. Rantautuminen lammen toisessa päässä oli vähän kinkkisempi rantakivikon takia. Saimme kuitenkin kajakit rantaan ja aloitimme toisen kantopätkän: vajaat 400 m hiekkatietä pitkin. Uusi nelostie alitettiin putkea pitkin ja vanha nelostie kannettiin yli. Onneksi siinä ei ollut kovasti liikennettä. Kantopätkän lopuksi oli aika jyrkkä laskeutuminen hyvin paksun lehtikerroksen peittämää rinnettä alas Leppäveden rantaan. Kannoimme kajakit kolmestaan alas, mutta neljäskin kantaja olisi ollut tervetullut täyteen lastattua retkikajakkia käsiteltäessä. Kantoaika 45 minuuttia. Saimme vielä päivänvalossa kaikki kajakit rantaan ja päätimme jatkaa melontaa hetimmiten, jotta käyttäisimme lopun päivänvalon hyödyksi.

Lähtöpaikka 2. kantopätkän jälkeen Leppävedellä. Ranta oli aika mutainen ja piti vähän kikkailla, että sai kajakin alun matalan kohdan ohi.
Täytyy mainita, että sää suosi meitä maanantaina, sillä ennusteessa oli luvattu täysin pilvistä. Aurinko kuitenkin paistoi koko ajan ja iltaan mennessä taivas oli lähes täysin pilvetön.
Kantomatkan jälkeen meloimme suoraan kohti Lapinsaaren ja Manunsaaren välikköä.
Pimeä laskeutui ennen kuin pääsimme ysitien ali. Pysähdyimme laittamaan kansivalot päälle. Ilta myös viileni nopeasti auringon laskettua ja kaivoin melarukkaset esiin. Meloimme pienillä tauoilla aika yhtä soittoa Pienelle Ketvenensaarelle asti. Pieni Ketvenensaari on Metsähallituksen omistama ja Vaajakosken Veneilijöiden ylläpitämä retkisatama. Netin tietojen perusteella siellä pitäisi olla melontalaituri. Paikansimme laiturin pimeässä venelaiturin luoteispuolelta. Rantauduimme ja nostimme kajakit rannalle lötköpötköjen päälle. Kantopätkän jälkeinen melonta-aika oli n. 1 h 20 min.
Olin melonut tämän ensimmäisen päivän kuivapuku päällä ja oli hyvä päästä vaihtamaan päälle lämpimämpää vaatetta kuin kuivapuku vähän kostuneella ohuella villakerrastolla. Olimme myös meloneet iltapäivästä asti pitämättä kunnon lounastaukoa ja rantautuessa huomasi, että energiaa tarvitsi nopeasti. Pistelin eväsleipää naamaan heti vaatteiden vaihdon jälkeen ja vasta sen jälkeen aloitimme nuotion ja varsinaisen lämpimän ruoan laittamisen.
Pienessä Ketvenensaaressa oli hyvin puuta ja siellä oli myös kunnolliset vehkeet puun pilkkomiseen: kaarisaha ja kirves. Laitoimme keittokatokseen tulet joiden lämmössä kuivasimme kamppeita ja lämmitimme kaupan tuoretiskistä ennen lähtöä ostamamme ruoan. Olipas se ulkosalla melonnan ja kantamisen jälkeen todella hyvää!
Ilta oli täysin selkeä ja ihailimme hienoa kuutamoa. Laiturin päästä näkyi myös pohjoistaivaalla tanssivia revontulia kirkkaasta kuutamosta huolimatta.
Yksi porukasta yöpyi paljaan taivaan alla ja kaksi keittokatoksen lattialla. Aamulla oli suhteellisen aikainen lähtö tiedossa, joten päätimme säästää aikaa jättämällä teltan pystyttämättä. Teltalle olisi varmaan löytynyt sopiva paikka vähän kauempaa keittokatoksesta, mutta miltään telttailijan unelmalta lähimaasto ei vaikuttanut. Yön aikana nousi paksu sumu, joka alkoi aamulla hiljalleen hälvetä.
Pienen Ketvenensaaren keittokatos.
Alkumatkan melontareitti Naattialta Vuoritsalon eteläpuolitse Turanlahdelle. Kantomatka Lepäslammelle katkoviivalla.
Reitti Lepäslammelta Pieneen Ketvenensaareen. Yöpaikka merkitty tähdellä.

2. päivä Pieni Ketvenensaari, Leppävesi - Vaajakosken kanava- Naattia, Päijänne

Melontamatka n. 17 km, kantomatka vajaa 200 m.
Melonta-aika 3 h 13 min, kantoaika 20 min
Melontanopeus keskimäärin 11:17 min/km

Lähdimme aamulla liikkeelle 9.20 hyvin tyynessä kelissä. Herätessämme vastaranta ei erottunut lainkaan sumun seasta, mutta aamutoimien jälkeen liikkeellelähdettäessä Pyhäsaaren eteläpuolinen väylä erottui selvästi.
Nordkapp Pienen Ketvenensaaren melontalaiturissa. Vastarannan keskellä näkyy Pyhäsaaren ja Ruokosaaren välinen väylä.
 Meloimme tyynessä sumun hiljentämässä kelissä Pyhäsaaren eteläpuolitse Vaajavirralle. Virran alussa ohitimme kalastajan veneessään, muuta vesiliikennettä emme koko päivänä nähneetkään.
Kohti rautatiesiltaa Vaajavirrassa tiistaina vähän yli klo 10 aamulla.
Melonta-aika Pienestä Ketvenensaaresta Vaajakosken kanavalle oli n. 1 h 20 min. Kanavalla meitä odotti ikävä yllätys: kanava ei ole lokakuussa auki maanantaina eikä tiistaina. Olimme kuitenkin onnellisia siitä, että meillä oli sen verran pienet paatit, että ylitys onnistuisi myös kantamalla. Rantauduimme kanavan länsireunalla uitonerottelualueen puolella. Rantaan tuli hiekkatie ja siinä oli myös palokunnan varastorakennus. Tiedustelun jälkeen totesimme kantoratkaisun toimivaksi ja veimme kajakit yksi kerrallaan kolmestaan sulun alapuoliselle rannalle. Kantamisessa meni n. 20 minuuttia. Paras kantotekniikka kolmella kantajalla tuntui olevan kajakin nostaminen olkapäille.
Rantautumispaikka Vaajakosken sulun yläpuolella.
Söimme kantopätkän jälkeen kevyen keittolounaan ja jatkoimme melontaa sululta alas. Pidimme Noukanniemen kahvilassa kahvitauon. Matkaan sululta kahvilalle meni n. 45 min.

Yritimme parhaamme mukaan olla häiritsemättä rannan asukkaita nostattamalla mahdollisimman vähän aaltoa.
Noukanniemen laivalaiturien vieressä kaikkein eteläisimpänä oli vähän heikkohappisempi laituri, johon oli helppo rantautua kajakeilla.

Loppumatka Noukanniemestä takaisin Naattian vajalle sujui sutjakkaasti ja lopulta saavuimme rantaan n. 14.20. Melonta-aika tällä pätkällä oli n. 1 h 10 min.

Tiistaiaamuna melottiin Vaajakosken sululle ja kannettiin kajakit sulun ohi, koska sulku ei ollut käytössä. Onneksi kantamista oli jo treenattu edellisenä päivänä ja tänään se sujui rutiinilla.

Loppumatka Noukanniemestä Naattialle melottiin suorinta reittiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti