Seitsemisen luontokeskus - Helvetinjärven kansallispuiston eteläosa - Ruovesi -vaellus 3.-7.7.2014

3.7.2014, 1. päivä: Seitsemisen luontokeskus - Koverolampi 7,9 km
Ajoimme Parkanon keskustasta taksilla Seitsemisen luontokeskukselle, josta aloitimme vaelluksen perjantai-iltana. Lyhyt luonnehdinta illasta: tosi kuuma ja paljon hyttysiä. Matka kului öttiäisiä läimien. Yksi istuskelutaukokin pidettiin tuulisimmalla paikalla suon keskellä pitkospuilla (siedettävästi hyttysiä). Kirkaslammella käytiin ilman rinkkoja ihmettelemässä taukopaikkaa. Mukavalta näytti. Hassua, kun tultiin erämaisen suon läpi vain löytääksemme paikan, johon pääsee lähes pihaan autolla. Yleisesti Seitsemisen kansallispuiston suhteen todettiin, että autolla pääsee lähes kaikkialle.

Alkumatka taittui hyvää polkua pitkin. Kuva: Ilja Balabin

Pitkospuupätkiäkin oli. hyttysiä myös aika kiitettävästi. Kuva: Ilja Balabin

 

Teimme pienen piston reitiltä katsomaan Kirkaslammen rannalta sijaitsevaa laavua. Hyvältä näytti! Kuva: Ilja Balabin

Jatkoimme vielä Kirkaslammelta etelään Koverolammen telttailu/tulipaikalle. Paikalla oli jo pari muuta poppoota yöpymässä ja tulet valmiina, joten pääsimme heti ruoanlaittohommiin. Listalla oli vegemakkaraa ja uusia perunoita valkosipulisen grillisalaatin kanssa. Hyvää oli! Yöksi pääsimme telttaan hyttysiä pakoon. Koverolammen tulipaikka oli korkean puuston varjostamaa, joten varjoisia telttapaikkoja oli useita, joista valita. Aikainen herätys saunaksi muuttuneessa teltassa ei houkutellut. Tulipaikan tuntumassa oli myös paljon rupikonnia, joiden tallaamista sai varoa tosissaan.
Muutaman sadan metrin päässä oli Koveron perinnetila, jossa oli myös kaivo. Kaivossa oli suositus, että vesi pitäisi keittää. Ei keitetty eikä ongelmia tullut. Kuulemma ihmiset söivät kaivon kannella ja kaivoon pääsi tippumaan ties mitä ja siksi veden laadusta ei ollut takeita. Järkeilimme, että on se nyt lammen vettä puhtaampaa.

4.7.2015, 2. päivä: Koverolampi - Multiharju - Soljaset - Liesijärvi - Rysäslammi 16,6 km
Aamu alkoi uinnilla Koverolammessa. Hyttysiä piisasi riesaksi asti ja kokkasimme aamupalaa teltan ulkopuolella makuupusseihin kietoutuineina. Kanssaretkeilijät ihmettelivät isoja rinkkojamme. Taisivat muut olla yhden-korkeintaan kahden yön keikauksella. Popsimme aamupuurot ja lähdimme liikkeelle hurjan aikaisin eli klo 11:30. Aluksi tutustuttiin perinnetilaan ja Multiharjun luontopolkuun. Oikaistiin Multiharjulta tiepätkää pitkin, polulle palattiin Parinkoskien hollilta. Siellä oli näkyvissä paljon majavien touhujen jälkiä.

Täydensimme vesivarantojamme Koveron kruununmetsätorpan kaivosta. Kuva: Ilja Balabin

Multiharjulla oli paljon puita. Kuva: Ilja Balabin

Kelon pinta oli  kauniisti kuvioitu. Kuva: Ilja Balabin

Aikamoinen kaluaminen majavalla on ollut tuonkin puun kanssa. Kuva: Ilja Balabin

Lämpöä piisasi ja Saari-Soljasen kohdalla oli jo aika voipunut olo ja pisteltiin leipää välipalaksi. Ihmeteltiin myös järvessä uiskentelevia nuijapäitä.

Nuijapäitä uiskenteli Saari-Soljasen edustalla.

Saari-Soljaselta matka Kirkas-Soljaselle taittui ensimmäiselle lintujen tarkkailupaikalle asti pyörätuolireittiä pitkin. Kuva: Ilja Balabin

Kirkas-Soljasissa kokattiin lounaaksi tomaattista linssikeittoa. Paikalla oli myös porakaivo, josta täytettiin vesipullot. Matkalla Liesijärvelle tuli toinen vedenottopiste - lähde. Vedenkantokapasiteetti oli muutamaa hörppyä vaille täynnä, joten jatkoimme matkaa täyttämättä mitään.Matkalla poikettiin ilman rinkkoja katsomassa kansallispuiston karttoihin merkittyä Myllyä. Ihan kiva paikka.

Tasapainoilua myllyn edustalla. Kuva: Ilja Balabin

Hyttysiä piisasi tänäkin päivänä, mutta hiljalleen niihin alkoi tottua. Seuraavassa kohteessamme eli Liesijärvellä oli useampia retkiporukoita ja ranta ei ollut uimiseen mikään unelma, joten päätimme jättää Seitsemisen kansallispuiston taaksemme. Jatkoimme Pirkan taivalta eteenpäin seuraavalle leiripaikalle idän suuntaan. Rysäslammen laavu osoittautui mukavaksi paikaksi. Yksi lapsiperhe oli siellä viettämässä iltaa, joten tulet olivat valmiina. Sinänsä kävi tuuri, sillä puukatos ammotti tyhjyyttään, mutta lapsiperhe jätti meille mukanaan tuomansa puut. He siis lähtivät yöksi kotiin, joten saimme olla omassa seurassamme, mitä nyt lammen toiselta rannalta sijaitsevan vuokramökin rannasta kantautui uivan miespoppoon ääniä silloin tällöin. Popsittiin illalliseksi tortilloja chili sin carne -kastikkeella ja tuoreilla vihanneksilla höystettynä. Jälkkäriksi kokkailtiin nuotiolla omenakaurapaistosta mikä nautittiin vaniljakastikkeen kanssa ennen telttaan vetäytymistä.

5.7.2015, 3. päivä: Rysäslammi - Pitkäkoski - Pyydysjärvi 14,5 km
Aamu valkeni kauniina ja pulahdimme ensimmäiseksi uimaan Rysäslammiin. Rannassa oli pieni laiturin virkaa tekevä lautaviritys mikä oli hyvä, sillä lammen rannat olivat rahkasammalen vallassa ja pohja todella mutainen. Elli upposi polveen asti mutaan yrittäessään rantautua laiturin ulkopuolelta. Vesi meni ihan ruskeaturvemutaiseksi ja kuulemma kutitti vielä lampivedellä huuhtomisen jälkeen.

Pidettiin lounastaukoa 5,5 km jälkeen Pitkäkoskella. Ilja oli aamu-uinnista alkaen tuntenut alkavan flunssan oireita ja hän nukkui päiväunet lounaan valmistuessa. Elli puolestaan tunsi saaneensa suurinpiirtein syyhyn Rysäslammen vedestä ja peseytyi Pitkäkoskessa. Lounaaksi popsittiin extraruokana mukana ollut juustopinaattivalmispasta-ateria pikalinsseillä tehostettuna.

Lounastauko Pitkäkosken ylivievän sillan piknikpyötäkompleksissa. Toinen penkki petti alta siihen istuutuessa, joten huolto ei tekisi tälle paikalle pahaa. Kuva: Ilja Balabin

Lounaan ja päiväunien jälkeen Iljan olo parani, mutta päätettiin joka tapauksessa oikaista matkaa lyhyen tiepätkän avulla. Pirkan taival kun kiemurteli vallan mahdottomasti. Oikoreitti kulki maatilan pihan kautta, mikä sopi meille hyvin sillä juomavesivaramme olivat lopussa ja päätimmekin käydä pyytämässä talosta vesitäydennystä. Ketään ei valitettavasti ollut kotona, joten jatkoimme kuumassa säässä kävelyä hupenevin vesivaroin. Yritimme vielä toisesta lähes reitille osuneesta talosta, mutta siellä oli kotona ainoastaan kovasti haukkuva koira. Keitimme jokivettä metallipulloihin jäähtymään, jotta juomavesitilanne ei pääsisi aivan heikoksi. Taloja kun ei enää matkan varrella näyttänyt olevan.

Viimeiset pätkät ennen Pyydysjärven laavua olivat paikoin hyvin märkiä ja reitti eteni kartalla hyvin kulmikkaasti. Kyseessä oli latupohjaa, joka varmasti talvella oli ihan kaunista, mutta näin kesäaikaan näytti aika aukirevityltä. Pyydysjärven laavun ympäristössä ei telttapaikkoja ollut: maasto oli märkää ja suopursuista. Päädyimme pystyttämään tunnelitelttamme sisäteltan laavun sisälle mikä onnistuikin telttanarujen ja polttopuulankun palojen avulla helposti. Yö oli reissun kylmin ja Elli oli palellut ihan kunnolla.

Pyydyslammen laavulla. Kuva: Ilja Balabin

Onneksi laavulla ei ollut muita kävijöitä, sillä sisätelttavirityksemme vei aikalailla kaiken tilan. Kuva: Ilja Balabin

6.7.2015, 4. päivä Pyydysjärvi - Karhukoski - Leppäjärven laavu - Valkoinen - Ruokejärvet - Kotavuori 24 km
Päivän reitti alkoi yli 2,5 km pituisella täysin suoralla latu-uraa kulkevalla polulla. Kartalla näytti niin kummalta että pakostakin epäili, mutta suoraan se kulki. Ylä- ja alamäkeä onneksi oli ja lopulta pätkä oli mukavan vaihteleva. Posotimme suoran loppuun ja istahdimme tauolle. Taukomäellä näimme urospunatulkun. Pohdimme, että ei olisi ollut kovin motivoiva pätkä illalla väsyneenä, joten oli hyvä päätös jäädä Pyydysjärvelle yöksi.

Latu-ura oli aika rehevässä kunnossa näin heinäkuussa. Kuva: Ilja Balabin

6 km päässä Karhunkosken laavulla pidettiin ensimmäinen pitempi tauko. Ilma oli huikea ja samaten taukopaikka pienen kosken partaalla. Kokkasimme sipulikeittoa linsseillä ja pikamakaronilla terästettynä ja virkistimme jalkojamme kosken viileässä vedessä.

Reitillä oli tällaisia merkkitolppia, jotka loivat toivoa matkan etenemisestä. Kuva: Ilja Balabin

Vaelluspoppoomme matkan puolivälin paikkeilla. Kuva: Ilja Balabin

Kartassa (pikakartta.fi:stä tulostettu MML:n aineistoon perustuva peruskartta) Karhunkoski oli kirjoitettu laavun sijainnista jokea etelään ja sinne näytti Pirkan taipalelta vievän polku. Olimme pohtineet, että jättäisimme rinkat risteykseen ja kävisimme tsekkaamassa Karhukosken pistolenkkinä ennen matkan jatkamista. Onneksi kyseinen polku oli lähes hävinnyt ts. kasvoi hyvin korkeaa heinää. Emme lähteneet katsomaan koskea ja saavuimmekin pian Karhukosken laavulle, joka oli todella mukava paikka.
Jatkoimme matkaa Pirkan taivalta pitkin Leppäjärven laavulle. Laavu oli mielenkiintoisessa paikassa, sillä vettä ei oikein ollut saatavilla: järvi ei edes näkynyt laavulta, niin korkealle mäelle se oli pystytetty. Laavu oli myös todella "syvä" (pitkänmallinen) ja ilmeisesti reitin hiihtäjille hyvä taukopaikka.

Leppäjärven laavu oli korkea ja tilava. 

Levähdimme laavulla ja jatkoimme seuraavaksi omalle pätkällemme, sillä olimme päättäneet käydä kurkkaamassa Helvetinjärven kansallispuiston eteläosan. Jatkoimme seuraavaan risteykseen asti Pirkan taivalta ja siitä käännyimme polkua pohjoiseen. Muutamalla tiekilometrillä pääsimme jo lähelle kansallispuiston rajaa. Matkalla nähtiin myös kettu. Vaihdoimme pitkälahkeiset housut ja järeämmät kengät, sillä vuorossa oli muutaman sadan metrin ns. metsäryty tieltä karttaan merkitylle keskelle metsää loppuvalle polulle.

Metsäryty kulki vanhan hakkuuaukon poikki. Jossain tuolla on Helvetinjärven kansallispuisto ja polkukin pitäisi olla. Kuva: Ilja Balabin

Ryty onnistui huikeasti: löysimme hakkuuaukon läpi menevän peurojen polun ja karttaan merkitty polku löytyi ilman kummempia etsiskelyjä. Yhteensä polkujen ulkopuolella vietettiin jännittävät 12 minuuttia. Eteläosa Helvetinjärven puistoa on ehdottomasti käymisen arvoinen. Polkupätkä vei Valkeisen nuotiopaikella ja sitä ei selvästi ollut huollettu pitkiin aikoihin. Pätkällä oli kuitenkin ojien yli sillat ja muutama kyltin jämäkin löytyi. Sääli, että polku oli selvästi jätetty häviämään hiljaksiin, sillä metsä ympärillä oli komeaa.

Helvetinjärven etelä-osan kartalla vain kesken loppuvalla polulla matkalla kohti Valkeisen nuotiopaikkaa. Mitä unohtui? Kuva: Ilja Balabin

Valkeisen nuotiopaikka oli mukava ja erityisesti pätkä siltä tienvarteen oli hieno: tupasvillarämettä piisasi valkoisena merenä. Nuotipaikalla tapasimme miehen, tämän pienen tyttären ja kaksi koiraa . Tajusimme, että he olivat ensimmäiset ihmiset sitten Rysäslammen laavun. Aika hyvin sitä oli päässyt erääntymään ihan näinkin etelässä.

Koiria pääsi rapsuttamaan :). Kuva: Ilja Balabin

Tupasvillameri muutti maiseman valkoiseksi. Kuva Valkeisen nuotiopaikalta kohti Ruokejärviä. Kuva: Ilja Balabin

Jatkoimme Ruokejärvien taukopaikalle, jossa kokkasimme lounaaksi tonnikalatomaattikastiketta ja pastaa. Paikalla oli yksi kolmihenkinen kalaporukka. Ruoan päälle kävimme uimassa etelästä puhaltavasta suht navakasta tuulesta huolimatta - virkisti! Matka jatkui kohti puiston kaakkoiskulmaa Ruokejärvien pohjoispuolelta. Seuraavaksi oli luvassa reissun kolmas vesipiste eli Ruokkeenharjun kaivo. Kaivolla oli enemmän itikoita kuin koko reissulla yhteensä. Täytimme pullot pikavauhtia ja jatkoimme matkaa tielle, mistä taas pääsimme pian taas takaisin Pirkan taipaleelle.

Hieman ränsistynyt silta muitaakseni jo Helvetinjärven kansallispuistosta jos poistuttuamme. Kuva: Ilja Balabin

Matka etenee, ötökät syö ja kilometritolppa jäkälöityy. Kuva: Ilja Balabin

Pirkan taivalta kuljettiin Ruoveden suuntaan Kotavuoren päälle. Kotavuoren taukopaikasta oli ristiriitaista tietoa emmekä oikein tienneet mitä odottaa. Totuudeksi selvisi, että kyseessä on ilmeisesti jonkunmoinen pienehkö yksihuoneinen seurantalo, joka on jätetty oman onnensa nojaan. Joskus siellä oli tainnut olla jopa sähköt. Nykyisellään edes ovi ei pysynyt kiinni ja tunnelma oli hämäröityvässä illassa pilvien vyöryttyä taivaalle jopa vähän aavemainen. Seuraavaksi yöksi oli luvattu vesisadetta, mutta päätimme yöpyä mieluummin teltassa kuin Kotavuoren mökissä. Teltalle löytyi varsinainen retkeilijän deluxe-patja sillä sammalmattoa oli kunnioitusta herättävän paksu ja pehmoinen Kotavuoren itäpuolella. Kotavuorelle kiipeäminen kuitenkin kannatti, sillä paikalta oli hienot maisemat alla aukeavalle järvelle.

Näkymä Kotavuoren päältä. Kuva: Ilja Balabin

Kokkailimme vielä yön laskeutuessa porkkana-sipuli-linssi-risottoa. Kaasua kului reilusti ennen kuin ruoka oli kypsää, mutta loistavaa pöperöä tästä uudesta retkiviritelmästä tuli. Kerkesimme juuri asettua telttaan kun ensimmäiset sadepisarat alkoivat ropista.

7.7.2015, 5. päivä Kotavuori - Ruovesi 5,8 km
Koko yön sateli enemmän tai vähemmän ja aamulla herätessämme sade kuului jatkuvan. Kokkasimme aamukiisselit teltan absidissa ja pakkasimme kaikki tavarat valmiiksi ennen teltan purkamista. Kun sitten teltasta poistumisen aika koitti sade oli vähentynyt hädin tuskin havaittavaksi tihkuksi. Pakkasimme teltan ja lähdimme Pirkan taivalta kohti Ruoveden keskustaa. Märkä heinikkö kasteli tehokkaasti, mutta takit kevennettiin nopeasti pois päältä, koska touhu meni niiden kanssa hikiseksi. Pirkan taival oli ilmeisesti vielä tälläkin pätkällä latupohjaa ja se kulki parin talon pihan poikki. Kesäaikaan reitillä pysyminen oli sikäli vaikeaa, että latukone ei ollut jättänyt seurattavaa uomaansa maastoon. Pysyimme kuitenkin suht hyvin reitillä vaikka jokaista karttaan merkittyä risteävää polkua ei löytynytkään.

Matkaa Ruovedelle oli vain kuutisen kilometriä, josta selvisimme n. 1,5 tunnissa lähinnä kiitos paikoin hyvinkin heinikoituneen ja märän latupohjan. Maaston märkyys ja päivän viileys kummasti karsi taukoiluhaluja. Saavuimme Ruovedelle ison urheilukenttäkompleksin reunaan. Emme olleet selvittäneet etukäteen Ruoveden bussiaseman tai kaupan sijaintia, mutta molemmat osoittautuivat olevan käytännössä heti seuraavassa korttelissa urheilukenttäalueen läpi kuljettuamme. Ehdimme ostaa evästä ennen bussin lähtöä. Päästyämme bussiin rankka vesikuuro kasteli koko seudun. Hyvät ajoitukset sateella :).

Osprey-team perillä Ruovedellä. Kuva: Ilja Balabin

Bussi vei meidät Tampereelle, jossa käytiin Napolissa popsimassa pitsat. Kuva: Ilja Balabin

Käytetty aika ja kuljettu matka kunakin päivänä:
Päivä    Kävelyaika    Matka   Nopeus (min/km)
---------------------------------------------------------
1.          02:20:00          7,9       17:43
2.          04:50:00        16,6       17:28
3.          04:10:00        14,5       17:14
4.          06:18:00        24,0       15:45
5.          01:34:00         5,8        16:12
--------------------------------------------------------
yht.       19:11:17        68,8       16:44

Kulkuajat:
Seitsemisen luontokeskus - Koverolampi 2 h 20 min
Koverolampi - Saari-Soljanen 2h
Saari-Soljanen - Kirkas-Soljanen 15 min
Kirkas-Soljanen - Mylly - Liesijärvi 1 h 10 min
Liesijärvi - Rysäslammi 1 h 25 min
Rysäslammi - Pitkäkoski 1 h 40 min
Pitkäkoski - Pyydysjärvi 2 h 30 min
Pyydysjärvi - Karhukoski 1 h 30 min
Karhukoski - Leppäjärvi 1 h
Leppäjärvi - Ruokejärvet 1 h 45 min
Ruokejärvet - Kotavuori 2 h
Kotavuori - Ruovesi 1 h 35 min

Kommentteja Pirkan taipaleen tästä pätkästä:
-Vesipisteitä ei pahemmin ole, Rysäslammen ja Pyydysjärven vesi ei ole mitään parhaimman makuista
-Kansallispuiston ulkopuolisten laavujen puuhuolto vaikutti sattumanvaraiselta
-Reitti on pääosin latupohjaa ja siellä ei liiku retkeilijöitä kesäaikaan ihan hirveästi eli reitillä on tapahtunut paljon heinikoitumista.
-Reitin seuraaminen paikoin hankalaa.
-Reitin kaikissa osissa on kuitenkin reittimerkkejä, mutta ei välttämättä risteyspaikoissa.
-Kansallispuistojen ulkopuolella reitillä ei tullut vastaan ketään Rysäslammen laavua lukuunottamatta.
-Helvetinjärven kansallispuiston eteläpuoli on käymisen arvoinen paikka.