Päiväretki Muuratsalon ympäri 23.10.2016

Kuvareportaasi päiväretkeltä Muuratsalon ympäri. Melontamatkaa kertyi 34,8 km ja siihen kului aikaa 5 h 40 min. Keskinopeus oli täten 9:46 min/km. Hitaimmalla pätkällä Kaakkosaaresta Sudensaareen kuljin vauhtia 10:50 min/km ja nopeimmalla eli viimeisellä etapilla Konjakista Naattialle 8:49 min/km. Takaviistosta puhaltava tuuli auttoi kummasti kun taas etuviistotuuli pisti jarrua. Eipä yllätä :-D.

Tuulensuunta oli ehkä lähinnä kaakosta keskimäärin (Ilmatieteenlaitos ennusti itätuulta 5 m/s) ehkä se 5 m/s. Ristiselällä tämä tarkoitti juuri sopivaa tuulensuuntaa isomman aallokon nostamiseksi, siellä olikin reissun isoimmat murtuvat aallot. Muuten olin suunnitellut reittiä kartan ja ilmakuvien avulla etukäteen (kartta.jkl.fi).

Etapit:

1. Naattia-Kaakkosaari, sivuvastaiseen
-melonta-aika 1 h 18 min ja matkan pituus 8,1 km

2. Kaakkosaari-Sudensaari, vahvempaan sivuvastaiseen
-melonta-aika 1 h 18 min ja matkan pituus 7,2 km

3. Sudensaari-Säynätsalo, alkuosa myötätuuleen, sitten suojaisessa ja loppu sivutuulessa
-melonta-aika 2 h ja matkan pituus 12,5 km

4. Säynätsalo-Konjakki, sivutuulessa
-melonta-aika 34 min ja matkan pituus 3,6 km

5. Konjakki-Naattia, sivumyötäisessä
-melonta-aika 30 min ja matkan pituus 3,4 km

Kajakki Naattian laiturissa lähtövalmiina klo 11 aamupäivällä. 

Ensimmäinen lyhyt tauko tuli pidettyä Konjakissa, jonka laiturissa kävin kaivamassa melarukkaset penkin takaa käyttöön. Sen verran tuuli, että kädet ei tarjenneet pelkillä neopreenirannekkeilla.

Hurjasti liikennettä: 5 moottorivenettä ja yksi purjevene, jolla tosin purjeet alhaalla. Hyvä oli muistaa tähystellä eri suuntiin, kyllä nuo moottoroidut paatit sen verran nopeammin kuin meloja kulkevat.

Kaakkosaaressa on paljon hienoa silokalliorantaa. Vesi on nyt matalalla ja on paljastanut hienoja värejä. 

Kaakkosaaren kaakkoisrantaa. Täällä ei ollutkaan tullut käytyä aikaisemmin. Olisi voinut vaikka jäädä telttailemaan. 

Matka jatkui parinkymmenen minuutin mittaisen kuvaus-, tee- ja keksitauon jälkeen kohti Sudensaarta Muuratsalon eteläpuolella. Muuratsalo kuvassa oikealla.

Muuratsalon koilliskärjen loisto.

Muuratsalon kaakkoiskulman kummeli. Etelätaivaalla näkyi koko ajan piristävä vaaleampi juova pilviverhossa. Ristiselällä tuuli pääsi puhaltamaan ja nostatti vaahtopäitä. Matkalla Sudensaareen ei tullutkaan otettua yhtään kuvaa, koska ei tullut mieleen jäädä aallokon armoille. Tämä pätkä Kaakkosaaresta Sudensaareen oli päivän raskain, koska koko matka mentiin viistoon vastatuuleen.

Sudensaaressa oli luvassa lounastauko. Laitoin aamulla havaijinpatakuivamuonapussista puolet ja puoli desiä punaisia linssejä ruokatermariin ja perään kiehuvaa vettä. Hyvin oli ehtinyt muhia valmiiksi neljässä tunnissa. Vetäisin koko satsin alas ja jälkkäriksi persikkarahkaa ja teetä. Ideana tänään oli, että kun syö tarpeeksi jaksaa meloa :). Saaressa tuli pidettyä lähes tunnin tauko, joka tuli ihan tarpeeseen.

Sudensaaren eteläpuolella on veneileville kalastajille tarkoitettu laituri. Lähin saari on Muuratsalo. 

Sudensaaressa kulkee polkuja saaren halki. Itäpuolella saarta sijaitsee tulipaikka, laavu (viisi sopii yöksi) ja ulkohuussi. Polttopuuhuoltoa ei ole.

 

Reitti Kivijärvelle Viitesaaren pohjoispuolelta oli kaislikon suojissa piilossa. Aluksi jo ajattelin, että olen lukenut karttaa väärin, mutta ruovikon seassa näkyi aavistuksen harvempi kohta ja kun meloi vähän matkaa väylä alkoi erottua. Tämä kuva on otettu taaksepäin ja väylä on ihan selvä. Pohjoisesta tullessa se erottui paljon huonommin.  

Silta Viitesaarentien alitse Kivijärvelle. Tätä olin katsellut ilmakuvista etukäteen, että tästä varmasti pääsee. Ajatuksena oli aluksi mennä Syväsalmen kautta, mutta Viitesaaren ja sen vieressä eteläpuolella sijaitsevan pienen saaren välistä ei päässyt: se oli tosi kivikkoista. Päätin olla lähtemättä vastatuuleen kiertämään kivikossa pikkusaarta ja jatkoin kohti tätä tarkastelun pohjalta mahdollista väylää. Olipas mukavaa päästä vaihteeksi melomaan tyyneen.

Kivijärveltä kohti Saarenlahtea. Rauhallista menoa: tyyntä ja rannalla taloja ja pihoja ihmeteltäväksi.

Sudensaarelta tulikin sitten pitempi melontapätkä. Meloin yhtä soittoa kaksi tuntia itselleni tuntemattomalla alueella. Alkoi jo iskeä epätoivo olenko lukenut karttaa oikein. Reitin piti olla ns. idioottivarma, mutta tuntui kovasti että maasto ei täsmää karttaan. Syytän tästä kuitenkin sitä, että pidin karttaa ns. oikeinpäin enkä maaston mukaan. Ihan mielenkiinnosta kokeilin tuleeko suunnistuksesta näin mitään: no ei tullut, minulle retkimelonta on samanlailla suunnistusta kuin iltarastit eli kartta pitää olla maaston mukaan oikeinpäin. Onneksi Säynätsalossa tönöttävä tehtaanpiippu ja Lehtisaareen vievä silta palauttivat varmuudella kartalle. Huomasi myös, että väsymys alkoi painaa, mutta epävarmuus sijainnista antoi uusia valheellisia voimia. Päästyäni kartalle ykkösprioriteetti oli löytää paikka, jossa pitää maatauko ja tankata lisäevästä.

Ei ehkä kaunein taukopaikka. Totesin, että tauko pitää pitää ennen kuin lähden uudestaan sivuamaan tuulen armoilla olevaa selkää. Rantautumispaikkoja ei pahemmin näkynyt, mutta linjatolpan alla tuskin aiheutan maanomistajille tai rantojen asukkaille ahdistusta. Söin leipää ja join teetä ja nousin hetkeksi kajakista pois. Auringonlasku alkoi kuitenkin olla käsillä, joten vartin jälkeen lähdin jatkamaan matkaa, melottavaa olisi vielä reilun tunnin verran edessä.

Linjatolpan rantautumispaikka oli oikeastaan ehkä reissun helpoin. Tässä oli myös niin tyyntä että kajakki lillui nätisti paikallaan koko lyhyen tauon ajan. Sitten matka jatkui takaisin kohti Naattiaa. Pidin Konjakissa tauon, koska Nordkappin evä ei laskeudu alas ja suunnan pitäminen rannan lähellä ristiaallokossa alkoi olla tosi rasittavaa. Konjakin laituri on tuskaisen korkea melojan rantautua. Kapusin kuitenkin ylös vapaalla tyylillä ja laitoin kansivalon päälle ja kiskoin evän ulos. Tankkasin aika kovia kokeneen banaanin pois melontaliivin taskusta muussaantumasta. Liikkeelle lähdettyäni huomasin, että ilmeisesti kiskoin evää liikaa ulos, koska loppumatka aallokossa ei ollut yhtään miellyttävämpi kuin matka Konjakille ilman evää. Evänarun kiskominen ei tuntunut evään vaikuttavan, joten ei auttanut kuin elää - meloa - asian kanssa. Päätin myös tiedottaa sijaintini ja suunnitellun rantautumisaikataulun kaverille maihin, ihan varmuuden vuoksi.

Saavuin Naattian laituriin klo 18.25 suht koht voipuneena ja ensimmäiseksi tiedotin kys. kaverille, että perillä ollaan.

Muuratsalo tuli kierrettyä! Samalla tämä reissu oli tämän melontakauden ensimmäinen yksinmelonta. Kommenttina ehkä, että olisi voinut vähän aikaisemmin lähteä niin ei olisi tullut lopussa niin hoppu valoisan ajan loppumisen suhteen. Kyllähän pimeällä näkee meloa, mutta itsekseen ei kannata ottaa lisähasardeja matkaan. Nyt mukana oli täydellinen vaihtovaatekerta kuivasäkissä, kuivapuku, melontarukkaset ja neopreenihuppu ja otinpa melakellukkeen, pumpun ja varamelankin. Onneksi niille ei tullut käyttöä. Taukotakki oli tosin lounastauolla aika mukava asia! Reissu oli kokonaisuudessa varsin oivallinen lähiretkikokemus ja ensi kerralla voisi lähteä reitille pienellä porukalla. Melontaseura kun tuo lisätsemppiä tuulisille pätkille ja turinakavereita tyvenelle.