Team Jopatuksen debyyttikisa Retki-Rogainingissa tuotti naisten sarjan kultamitalit. Kisa meni täysin suunnitelman mukaisesti, ehdittiinpä hakea yksi extrarastikin. Pääosa matkasta meni kävellen, juoksuaskeleita otettiin lähinnä kisan alkupuolella. Jostain netin syövereistä mieleen jäänyt lainaus vapaasti suomennettuna: Rogaining on 14 tuntia hauskaa ja 10 tuntia luonteen kasvatusta, piti aika hyvin paikkansa. Hauska jatkui tosin auringonnousuun asti ja siitä alkoivat matkan vaikeimmat tunnit. Ei tehnyt mieli syödä tai juoda ollenkaan ja kävely sujui aika tahmeasti ja erityisesti tauoilta lähdettäessä robottimaisesti. Evästä oli kuitenkin nakerrettava, se oli onneksi molemmille selviö.
Laskelmat ajan riittämiseksi maaliin pääsyyn aloitettin 9 rastia ennen maalia vaikka reittisuunnittelussa asetetuista aikarajoista oltiinkin edellä. Totesimme, että vaikka nopeutemme olisi vain piirun yli 2 km tunnissa niin maaliin ehditään. Olipa jossain aikaisemmassa vaiheessa kisaa puhuttu lisäpistosta hakemaan joku 9 pisteen rasti. Tästä kuitenkin luovuttiin kisan edetessä ja ihan fiksusti niin. Päätavoite oli kuitenkin alusta asti ehtiä maaliin ajoissa ja saada hyväksytty suoritus. Jotenkin myöhästymisestä johtuva hylkääminen olisi vuorokauden kisan jälkeen liian lannistava ajatus. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja montaa käytännön kokemusta fiksumpana seuraavaan skabaan!
Reitin suunnittelussa kiinnitimme erityisesti huomiota
rasteilletulosuuntiin. Suunnittelu oli tältä osin onnistunut, sillä
isommilta pummeilta vältyttiin.
Piirsimme karttaan kuljettavan reitin, johon tehtiin matkan edetessä
hienosäätöä maastokokemusten pohjalta. Juuri kuvassa piirrettävästä
kohdasta polku hävisi jonnekin hakkuuaukon syövereihin ja piti lähteä
umpimetsärymylle.
Rasti 46 kiikkui nätisti ojanristeyksen ylle kaartuneessa puussa. Tästä
oli enää kaksi rastia matkaa maaliin sunnuntaina. Etenemisnopeus ei enää
päätä huimannut ja seuraavaan rastiväliin tuhrautuikin eniten aikaa.
Maaliintulon jälkeen oli hymy herkässä. Enää ei tarvinnut pakottaa kroppaa liikkumaan, juhlaa!
Matka sujui suunnitelman mukaisesti lukuun ottamatta 6 pisteen rasteja, joita meille tuli tavaksi pummata. Pikkuisen ohi viereiselle nyppylälle tai hyvin kaarrellen kohti rastipistettä. Loppukisasta tuo 6 pisteen rastien kirous saatiin kuitenkin murrettuna nappaamalla rasti 69 suoraviivaisesti.
Kisareissun kenties jännimmät hetket koettiin rastia 50 kohti mäelle noustessa. Minulla alkoi todenteolla pehmetä päässä ja tuntui, että kaiken keskittymisen tarvitsi ihan siihen että sai jalat ottamaan aina seuraavan askelen. Jonkin sortin sippaaminen oli todella lähellä ja totesin, että suunnistamaan minusta ei ole. Olimme ihan rastin lähellä, joten kävimme kuittaamassa sen. Laskeuduimme rinnettä alemmas ja pidimme kelpo huoltotauon. Join nesteytyslääkettä ja tuo keskimääräisesti karmeanmakuinen liemi ei maistunutkaan yhtään hullummalta. Päättelin, että taitaa olla juuri sitä mitä kroppa tarvitsee. Lisäksi pistelin sipsejä. Katselimme samalla komean kirkkaanpinkkiä taivaanrantaa, jonka taakse aurinko hyvää vauhtia hävisi. Pian matka jatkui olo merkittävästi kohentuneena: kartasta tajusi taas jotain eikä kävelyyn tarvinnut erityisesti keskittyä.
Kisaan toi haastetta lämpötilan tippuminen pakkasen puolelle yöaikaan. Parhaimmillaan kuljimme kaikki vaatteet päällä ja silti tuntui kylmä vaivaavan. Ei olisi lähtiessä uskonut, että goretakissa tulee vielä käveltyä. Alkumatkasta riitti ihan pitkähihainen urheilupaita ja vasta auringonlaskun lähestyessä piti lisätä juoksutakki. Aamuyön tunteina hengitys höyrysi ja erityisesti yhtään avoimemmilla paikoilla kylmyys iski. Siinä kohtaa väsy jo painoi, eikä juokseminen oikein innostanut. Hyvä puoli oli se, että paikalleen jääminen ei houkutellut :).
Seuraava potentiaalinen katastrofi iski rastin 55 paikkeilla pimeänä aikana. Rastin lähelle oli karttaan merkitty vesipiste, jonka olimme suunnitelleet olevan toinen vesitäydennyspisteemme. Ensimmäisestä oli jo aikaa useampi tunti. Emme kuitenkaan löytäneet kaivoa vartin haravoinnilla. Ei auttanut kuin jatkaa matkaa. Olimme pahaksi onneksi juoneet vettä sillä mentaliteetillä, että vesipiste tulee pian, ei tarvitse säästellä. Lisäksi olimme rastin 94 ja 92 välillä ohittaneet kaivon täyttämättä juomakapasiteettiämme. Opittiinpa tästäkin, että älä koskaan ohita juomapistettä täydentämättä.
Kokonaisuutena kisa oli hyvä kokemus ja sujui yllättävän kivuttomasti. Toki maalissa tunsi, että tuli oltua liikkeellä lähes vuorokausi putkeen. Sekasarjan tuloksiin pisteitämme verratessa huomasi, että tekemistä on vielä kunnon kanssa. Juoksuaskelia olisi hyvä sovittaa matkalle enemmän, se voisi myös tehdä hyvää vaihtelua jaloille. Nyt ei loppumatkasta kyllä kiinnostanut lainkaan minkään sortin kevyt hölköttely.
Laskelmat ajan riittämiseksi maaliin pääsyyn aloitettin 9 rastia ennen maalia vaikka reittisuunnittelussa asetetuista aikarajoista oltiinkin edellä. Totesimme, että vaikka nopeutemme olisi vain piirun yli 2 km tunnissa niin maaliin ehditään. Olipa jossain aikaisemmassa vaiheessa kisaa puhuttu lisäpistosta hakemaan joku 9 pisteen rasti. Tästä kuitenkin luovuttiin kisan edetessä ja ihan fiksusti niin. Päätavoite oli kuitenkin alusta asti ehtiä maaliin ajoissa ja saada hyväksytty suoritus. Jotenkin myöhästymisestä johtuva hylkääminen olisi vuorokauden kisan jälkeen liian lannistava ajatus. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja montaa käytännön kokemusta fiksumpana seuraavaan skabaan!
Matka sujui suunnitelman mukaisesti lukuun ottamatta 6 pisteen rasteja, joita meille tuli tavaksi pummata. Pikkuisen ohi viereiselle nyppylälle tai hyvin kaarrellen kohti rastipistettä. Loppukisasta tuo 6 pisteen rastien kirous saatiin kuitenkin murrettuna nappaamalla rasti 69 suoraviivaisesti.
Kisareissun kenties jännimmät hetket koettiin rastia 50 kohti mäelle noustessa. Minulla alkoi todenteolla pehmetä päässä ja tuntui, että kaiken keskittymisen tarvitsi ihan siihen että sai jalat ottamaan aina seuraavan askelen. Jonkin sortin sippaaminen oli todella lähellä ja totesin, että suunnistamaan minusta ei ole. Olimme ihan rastin lähellä, joten kävimme kuittaamassa sen. Laskeuduimme rinnettä alemmas ja pidimme kelpo huoltotauon. Join nesteytyslääkettä ja tuo keskimääräisesti karmeanmakuinen liemi ei maistunutkaan yhtään hullummalta. Päättelin, että taitaa olla juuri sitä mitä kroppa tarvitsee. Lisäksi pistelin sipsejä. Katselimme samalla komean kirkkaanpinkkiä taivaanrantaa, jonka taakse aurinko hyvää vauhtia hävisi. Pian matka jatkui olo merkittävästi kohentuneena: kartasta tajusi taas jotain eikä kävelyyn tarvinnut erityisesti keskittyä.
Kisaan toi haastetta lämpötilan tippuminen pakkasen puolelle yöaikaan. Parhaimmillaan kuljimme kaikki vaatteet päällä ja silti tuntui kylmä vaivaavan. Ei olisi lähtiessä uskonut, että goretakissa tulee vielä käveltyä. Alkumatkasta riitti ihan pitkähihainen urheilupaita ja vasta auringonlaskun lähestyessä piti lisätä juoksutakki. Aamuyön tunteina hengitys höyrysi ja erityisesti yhtään avoimemmilla paikoilla kylmyys iski. Siinä kohtaa väsy jo painoi, eikä juokseminen oikein innostanut. Hyvä puoli oli se, että paikalleen jääminen ei houkutellut :).
Seuraava potentiaalinen katastrofi iski rastin 55 paikkeilla pimeänä aikana. Rastin lähelle oli karttaan merkitty vesipiste, jonka olimme suunnitelleet olevan toinen vesitäydennyspisteemme. Ensimmäisestä oli jo aikaa useampi tunti. Emme kuitenkaan löytäneet kaivoa vartin haravoinnilla. Ei auttanut kuin jatkaa matkaa. Olimme pahaksi onneksi juoneet vettä sillä mentaliteetillä, että vesipiste tulee pian, ei tarvitse säästellä. Lisäksi olimme rastin 94 ja 92 välillä ohittaneet kaivon täyttämättä juomakapasiteettiämme. Opittiinpa tästäkin, että älä koskaan ohita juomapistettä täydentämättä.
Kokonaisuutena kisa oli hyvä kokemus ja sujui yllättävän kivuttomasti. Toki maalissa tunsi, että tuli oltua liikkeellä lähes vuorokausi putkeen. Sekasarjan tuloksiin pisteitämme verratessa huomasi, että tekemistä on vielä kunnon kanssa. Juoksuaskelia olisi hyvä sovittaa matkalle enemmän, se voisi myös tehdä hyvää vaihtelua jaloille. Nyt ei loppumatkasta kyllä kiinnostanut lainkaan minkään sortin kevyt hölköttely.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti